Yrittäjyydestä kuulee puhuttavan monenlaista ja useimmassa kohtaa jutut menevät juurikin niin metsään, kuin huhupuheissa noin yleensäkin.
Itseäni on jo pitkään raastanut se, miten yrittäjäkuntaan monin paikoin suhtaudutaan. Tämä juttukin syntyi aikanaan siitä, että mulle tuli niin tärkeäksi oikaista edes vähän näitä vääriä käsityksiä. Käsityksiä siitä, millaista yrittäjän ja työantajan elämä voi todellisuudessa olla.
Kaiken se kestää… ja niin edelleen
Paljon puhutaan mm. siitä, kuinka helppoa yrittäjillä on. Ilman mitään todisteitakin luodaan omassa päässä illuusioita suurista rahoista ja paljosta vapaa-ajasta, koska niitähän on pakko olla ”kun se on yrittäjä”. Näitä asioita puhutaan sitten totena eteenpäin.
Voin kertoa kuinka mukavalta tuntuu kuulla, ettei ”se juuri koskaan työpaikallaan ole. Nytkin lauantai-iltana oli kotonaan.” No, entäpä niinä muina vuosina ja iltoina, jolloin puhuja ei ole ollut paikalla? Vaikka yrittäjä ei ole aina seisomassa kaikkia iltoja tai viikonloppuja firmassaan, pyörittää moni silti niitä ”näkymättömiä” asioita silläkin ajalla kotoaan käsin. Puhumattakaan tämän hetken koronatilanteesta, jolloin moni muukin on etätyössä.
Sekin on tullut huomattua sekä henkilökohtaisesti, että lehtien palstoilta, ettei yrittäjällä ole koskaan oikeutta marista oloistaan. Siihen hän on liian hyväosainen. Kaikki pitää kestää, sillä se nyt vaan on oman yrityksen pitämisen taakka. Yrittäjän harmittelut huonoista kausista kuitataan usein sanomalla ongelmien olevan ammatinvalintakysymyksiä. Kuitenkin yrittäjän pitää aina ymmärtää kaikkien muiden huonot ajat, ongelmat ja masennukset. Jos niihin menee vastaamaan pulmien olevan vain ammatinvalintakysymyksiä, saa vastaukseksi suuttumisen ja toteamuksen ettei kai yrittäjä nyt voi sellaista ymmärtääkään.
Menestyvälle yrittäjälle ollaan kateellisia ja hänestä puhutaan paljon katteettomia asioita selän takana. Huonosti kulkevan yrityksen johtajalle taas ollaan vahingoniloisia ja kaikki tietävät (taas selän takana) kertoa, mitä hänen olisi pitänyt tehdä toisin.
Tämän kaiken lisäksi yrittäjiä pidetään turhan usein pelkkinä työvoimaa riistävinä, ahneina, oman edun tavoittelijoina. Liekö siis ihmekään, että yrittäjiä edustaessaan, tuntee olevansa osa perin inhottua ihmisjoukkoa?
Oletukset yrittäjistä ovat aika pinttyneitä ja työnantajat ”pääsevät” useimmiten otsikoihin pelkästään negatiivisissa yhteyksissä, jos silloinkaan. Totuus on kuitenkin varsin usein melkein päinvastainen. Suurin osa työnantajista on ihan tavallista, inhimillistä porukkaa, jotka koittavat vain elättää perheensä ja usein muutaman muunkin ihmisen perustamallaan unelmalla.
Tässä jutussa kirjoitan kolmesta yleisimmästä olettamuksesta, jotka koskevat yrittäjän ammattia. Kolmesta asiasta, joista paljon kuulee.
Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää.
1. Yrittäminen on helppoa
Niin…
Yrittämisen helppous on siinä, että se näyttää niin helpolta. Mutta, jos se olisi oikeasti niin kivaa, tuottoisaa ja helppoa, kuin kylillä kerrotaan – eikö jokainen olisi silloin yrittäjä?
- Yrittäminen alkaa siitä, että sulla on ensin hyvä liikeidea. Liikeidean ei tarvitse aina olla edes mikään uusi ja mullistava, jos ala on niin varma, että tiedät yrityksen perustamisen sille olevan kannattavaa.
- Seuraavaksi yritykselle pitää antaa kunnon raamit liiketoimintasuunnitelman muodossa. Löytää toimipaikka. Tehdä kuluarvioita perustamisesta ja firman pyörittämisestä. Arvioida ensimmäisten vuosien liikevaihtoa. Tehdä asiakaskartoituksia, sillä mikään firma ei menesty ilman asiakkaita. Ottaa huomioon lähimmät kilpailijat ja koko alan kilpailu.
- Kun olet hahmotellut edellä mainitut, lähdet hakemaan hattu kourassa rahoitusta pankista tai muilta rahoituslaitoksilta. Niin ja kaivelet omia takataskujasi. Riippuu siitä minkä kokoista firmaa olet laittamassa pystyyn. Ihan kaikkea omaa rahaa ei kannata tietenkään sijoittaa, mutta niin paljon, että näytät myös itse uskovasi omaan suunnitelmaasi. Joskus joudut käymään useammissa paikoissa esittelemässä ajatuksiasi ja laskelmiasi, ennen kuin joku muukin uskoo unelmaasi yhtä vakaasti kuin sinä itse.
- Sitten, kun firma on siinä kunnossa, että saat sen vihdoin toimintaan, pitää löytää asiakkaat. Se tietää markkinointia, lehtineen kaikkineen sekä kaikenmaailman somekanavien ja viidakkorumpujen käyttöä. Kun saa asiakkaan liikkeeseensä, loppu on itsestä kiinni. ”Hyvä kello kauas kuuluu, huono vielä kauemmas”, on tuttu sananparsi tässä työssä. Hyvän palvelun saatuaan asiakas tulee uudestaan ja kertoo paikasta muutamalle tutulleenkin. Huonosta palvelusta menee viesti parillekymmenelle muullekin ja asiakas äänestää jaloillaan. Ja uskokaa pois, moni uskoo kaveria eikä mene itse edes käymään. Palvelkaa siis asiakkaanne suurella sydämellä : )
- Jos sulla on sen verran laajempi liiketoiminta ja aukioloajat, ettet pysty ihan itseksesi liikettäsi hoitamaan, tarvitset henkilökuntaa. Ilmoitat työkkärin sivuilla, nettisivuilla, lehdessä ja soittelet vuokrafirmoihin. Laskusuhdanteen aikana saat kymmeniä ja taas kymmeniä hakemuksia. Noususuhdanteessa saat odotella kesätyöhakemuksiakin pari kuukautta ja sittenkin niitä tulee vain kaksi. Haastattelet, soitat valituille ja aloitat työhön perehdytyksen. Parhaassa tapauksessa työsuhde on pitkä ja hyvä. Huonommassa tapauksessa teet koko haku-, haastattelu- ja perehdytysrumban uudelleen, kun hakija päättääkin viikkoa ennen kesälomien alkua, että haluaakin toiseen paikkaan.
Kuten aiemmassa yrittäjyydestä kertovassa postauksessani kerroinkin, on yrittäjä ammatissaan kiinni 24/7. Kuinka raskaasti, se riippuu alasta.
Meidän firmassa esimerkiksi ollaan töissä vuoden ympäri joka päivä, lukuunottamatta juhannuspäivää ja joulupäivää. Jos tulee yllätyksiä (ja voi pojat niitä riittää aina!) on yrittäjä se, joka seisoo viime kädessä paikalla, jos ei saa muuten asioita järjestettyä.
Mekin ollaan peruttu vuosien mittaan monet viikonloppumenot ja kyläreissut. Siirretty lomia tai jätetty kokonaan pitämättä. Kerran pitkän duuniputken jälkeen pakattiin tavarat autoon ja ajettiin pari tuntia mökille. Avain mökin oveen ja puhelin soi. Viikonlopun sairasloma työmaalla, ketään ei saa tuuraamaan. Onneksi ei ehditty purkaa laukkuja.
Näitä tilanteita riittäisi vaikka kirjaksi saakka. Halusin niitä tähän malliksi, koska sitä ammatin sitovuutta on muuten niin vaikea selittää. Ja silti, vaikka et olisi itse vuorossa, hoidat tilaukset, paperityöt ja kaikki juoksevat asiat. Viikonpäivästä tai vuorokaudenajasta riippumatta. Ne ovat sitä osaa työstä, mikä ei näy muille.
Lopuksi on vielä se vastuu.
- Olet vastuussa siitä, että hommat hoidetaan ajallaan; laskut, laskutus, työvuorolistat, lomalistat, palkat, tilaukset jne.
- Olet vastuussa myymistäsi tuotteista asiakkaille päin – myös maineellasi. Vaikka olisit vain välikäsi, joka myy asiakkaalle toisen valmistaman epäkurantiksi osoittautuvan tavaran ja tuotteen valmistaja suostuu hyvittämään / vaihtamaan tuotteen uuteen, silti sinä olet se, jolta asiakas muistaa ostaneensa huonon tuotteen.
- Olet vastuussa henkilökunnan tekemistä virheistä. Vaikket itse olisi ollut edes samassa kaupungissa mokan tapahtuessa, sinä olet se joka selvittelee, hyvittää ja pyytää anteeksi. Olet samalla myös se, joka saa kaikki haukut päälleen.
- Olet vastuussa henkilökunnasta. Siitä, että heillä menee hyvin ja homma toimii. Siitä, että kaikille riittää töitä ja voita leivän päälle.
Mulla oli siihen aikaan vakituinen kuukausipalkka, kaksi varmaa vapaapäivää viikossa ja varma neljän viikon kesäloma.
Jos olin sairaslomalla, palkka juoksi silti. Jos pomo soitti, ehdinkö tuuraamaan jonkun muun saikkua, pystyin kieltäytymään, jos oli muuta menoa. Ja lomamenot pystyi aina suunnittelemaan varmasti, koska tiesin tasan tarkkaan ajan, jolloin olin töistä vapaalla.
2. Yrittäjille tulee rahaa ovista ja ikkunoista
Asioita, joihin voi vaikuttaa itse ovat esimerkiksi tuotteiden hinnat / oman työn hinta ja ostohinnat.
Työtään ei kannata kuitenkaan hinnoitella kohtuuttoman halvaksi. Siitä pitää jäädä kustannusten jälkeen myös jotain käteen. Kukaan muukaan ei tee työtä palkatta, niin ei pidä tehdä myöskään yrittäjän.
Ostohintoihin voi vaikuttaa jonkin verran, vertailemalla / kilpailuttamalla toimittajia keskenään. Tosin tästä ei aina ole sanottavaa apua.
Asiat, joihin ei voi kauheasti vaikuttaa ovat henkilöstökulut ja asiakasmäärät.
Iso ketju ostaa samaa tuotetta toimittajilta tuhansia ja taas tuhansia kappaleita ja jakaa ne sitten useisiin liikkeisiin. Toimitettavan määrän mukaan toimittaja laskee alennuksen. Kun pienyrittäjä ostaa tätä samaa tuotetta myyntiin kymmenen kappaletta, hän harvoin saa siitä mitään alennuksia. Pienyrittäjälle siis sama tuote saattaa kappaleelta maksaa useitakin euroja enemmän kuin ketjuille, jolloin sen on pakko näkyä myös myyntihinnassa.
3. Yrittäjät ostavat kaikkea hienoa, kuten mökkejä ja luksusveneitä firman rahoilla
Tämän olen kuullut useammin kuin kerran.
Yrityksen rahat ja omat rahat ovat kaksi eri asiaa. Et siis voi nostaa firman tililtä rahaa ja lähteä Ferrariostoksille. Jos käytät yrityksesi rahaa johonkin juttuun, sulla pitää olla siitä mustaa valkoisella, että se tulee yrityksen käyttöön.
Turha siis harmitella sitä, että nyt ne yrittäjät veneilee muskelilla firman rahoilla.
Ne yrittäjät käyttävät omia palkkojaan kaikkiin henkilökohtaisiin ostoksiin. Ihan niin kuin muutkin.
Pidetään unelmat elossa
Yrittäjän päivää vietetään tämän viikon lauantaina 05.09.2020.