Kylmä nousi selkärankaan, kun Wilmaan tuli tiistaiaamuna viesti, jossa kerrottiin lastemme koulusta löytyneen ensimmäisen koronatapauksen. Altistuminen vei viitisenkymmentä ihmistä karanteeniin ja opettajille määrättiin maskipakko seuraaviksi kahdeksi viikoksi. Omien lastemme luokkia karanteeni ei koskenut, mutta pelon tuo uutinen toi silti käsinkosketeltavan lähelle.
Meillä on aika pieni kunta (hiukan yli 20 000 asukasta), joten siihen suhteutettuna 27 tartuntaa keväästä saakka on todella pieni. Silti harkitsen lasten harrastusten tauolle jättämistä.
Miksi?
Niin paljon, kuin maailmalla on meitä suomalaisia kiiteltykin koronatilanteen mallihoidosta, on meilläkin silti vielä parannettavaa. Lehdessä uutisoitiin eräänä päivänä syitä, miksi Suomi on onnistunut asiassa niin hyvin. Eräänä ansiona oli viranomaisten kuuntelu.
Kyllä. Suomalainen kuuntelee viranomaisia, mutta parhaiten ohje etenee toteutukseen saakka silloin, kun kyseessä on pakko. Suomalaiselle ei saa jättää vaihtoehtoa.
Tämä nähtiin (ja nähdään edelleen) maskisuosituksissa. Tosin maskien hyödyllisyydestäkin tulee jatkuvasti ristiriitaista tietoa. Jos kuitenkin suurin osa ihmisistä pitäisi maskia tilanteissa, joissa turvavälin pitäminen ei onnistu, saataisiin tartuntatilanteita suitsittua myös sitä kautta. Estää maski hieman oman syljen etenemistä kuitenkin.
Paras vaihtoehto olisi tietenkin välttää kokonaan suurempia väkijoukkoja.
Ja jos joku vielä ajattelee, että väkijoukossa ulkona on paremmassa turvassa, kuin väkijoukossa sisällä, kannattaa miettiä uudelleen. Parhaita esimerkkejä saatiin juuri parisen viikkoa sitten Amerikan presidentinvaaleissa, joissa porukkaa oli kaduilla kuin pipoa osoittamassa mieltään ääntenlaskennasta. Turvaväleistä ei ollut tietoakaan ja tartuntamääräennätyksiä taidettiin rikkoa siellä kolmena peräkkäisenä päivänä, jos oikein muistan. Vaikka kuvista päätellen suurimmalla osalla oli maskikin päällä.
Viedessäni lapsia osaan harrastuspaikkoja, en ole nähnyt monellakaan vanhemmalla maskia, kun he odottavat jälkikasvunsa kanssa tuntien alkamista pienessä käytävässä. (Itse olen odottanut lapsen kanssa ihan erillään joko portaikossa tai ulkona). Eteisessä oleva käsidesipullo ei auta, jos ihmisten välillä on puoli metriä tilaa ja kaikki puhuvat samaan aikaan. Kuvitelkaa sitä syljen määrää ilmassa.
Tänään uutisoitiin 350 uutta tartuntaa. Taitaa olla maamme ennätyslukemia.
Ei siis epäilystäkään, että kynnyksellä oleva vuoden suurin juhla-aika pelottaa jo valmiiksi. Ajatellaanpa seuraavia sanoja yhdistettynä.
Koronaväsymys.
Suositus.
Black Friday.
Pikkujoulut.
Aattoviikon ruokaostokset.
Itsenäisyyspäivän mielenosoitukset.
Vaikka Suomessa olisi suositus, että yli kymmenen hengen kokoontumisia on syytä välttää, mitä tapahtuu pikkujouluaikana?
Kokoonnutaan kuitenkin syömään. Ja juomaan. Ja siitä eteenpäin loppu onkin tuttua historiaa. Känninen ihminen ei pidä turvaväliä, vaan halailee jokaista vastaantulijaa sydän täynnä rakkautta ja saattaa mojauttaa poskelle pusunkin. Känninen ihminen riitelee niin, että räkä roiskuu kaikkien viiden metrin etäisyydellä seisovien päälle. Jep. Pikkujoulu ei sovi korona-aikaan.
Joka vuosi olen vältellyt menemästä kauppakeskukseen Black Fridaynä, sillä jonot ovat lähes joka kaupassa kilometrin mittaiset. Ei sovi mun odottelua ja tungosta inhoavaan sielunmaisemaan. Nyt vielä vähemmän.
Onneksi yhä useampi kauppa on ottanut tavaksi Black Weekin ja alentaa hintoja koko viikon ajan. Tämä soveltuu enemmän korona-aikaan, mutta arvaan, että ensi viikon perjantai kerää silti jonoja ruuhkaksi saakka monessa paikassa.
Ja se jouluostosten kliimaksi ruokakaupassa aattoviikolla. Muistatteko vielä pääsiäisen?
Sitä vietettiin keväällä pari viikkoa jatkuneen etäilyn keskellä. Paniikinomaisissa tunnelmissa. Lähes suljetussa yhteiskunnassa. Silti ruokakauppojen parkkipaikat olivat kuin nuijalla lyötyjä, kun porukka kirmasi ostamaan pasha-aineksia.
Asiantuntijat varoittivat silloinkin ruuhkista. Koronalingoista. Supertartuttajista. Mutta mämmi vei voiton.
Sama tulee tapahtumaan kuukauden kuluttua. Jonotamme joulukinkkua ja sinappia päättymättömissä ihmisletkoissa, joissa turvaväleistä ei ole tietoakaan. Toivottavasti tartunnat ovat silloin jo laskemaan päin.
Kun on sitten vietetty pikkujoulut, käyty lahjaostoksilla, jonotettu aattoviikon ruoat ja käyty haudoilla, voikin lastata auton ja lähteä viettämään sukujoulua isommalla porukalla. Porukalla, jossa on väkeä eri puolilta Suomea. Jollakulla lahjana muille ehkä pikkujoulusta mukaan tarttunut korona, joka on vielä oireeton, mutta silti jo siinä vaiheessa, että tartuttaa.
Ja nyt päästiin vasta jouluun saakka. Katsotaan se vuodenvaihde sitten myöhemmin. 🙈
Pitäkää huolta,
Emppu
