Olen monen muun tavoin päälakeen saakka ärsyyntynyt niistä ihmisistä, jotka viittaavat kintaalla hallituksen antamille suosituksille liikkumisesta sekä muiden ihmisten tapaamisesta.
Kaikkein yllättynein olin todella, kun osa yli seitsemänkymppisistä on barrikadeilla tällaisella hetkellä ja tällaisen asian takia!
Näissä 70+-vuotiaitten haastatteluissa on sanottu myös, että ihan hyvin tässä voi jo kuolla. Ja että heidän sukupolvensa tuntuu olevan pelkkä rasite, jonka turvaamiseksi nuoremman sukupolven on luovuttava normaalista elämästä ja pysyttävä kotona.
Minä en halua vielä kuolla. Eikä halua varmaan moni muukaan. Haluaisin niin itse olla näkemässä lasteni kasvun aikuisiksi sekä heidän elämänsä pitkälle tulevaisuuteen.
Otetaan siis huomioon myös se, että jos ikäihminen saa kahvitellessaan jostain tartunnan, myös hän voi tartuttaa oireettomana monia muita kanssaihmisiään. Joku kanssaihminen voi saada jopa niin vakavan tartunnan, että hän menehtyy. Ehkä oma ystävä tai lähisukulainen.
Rakkaat 70+ ihmiset. Te ette ole rasite yhteiskunnalle. Kun itse olette olleet nuorempia ja teillä on ollut pieniä lapsia sekä omat vanhemmat vielä elossa, olisitte itsekin tehneet kaikkenne suojellaksenne heitä. Kaikkein heikoimpia. Riskiryhmää. Ne sanat eivät ole loukkaus eivätkä aliarvioi kuntoanne tai jaksamistanne millään tavalla. Kyseinen sairaus on vienyt maailmalla eniten vanhempia ihmisiä hautaan. Ajatelkaa, että olette arvokkaita ja teistä ollaan huolissaan.
Lisäksi uskon, että olisimme saaneet yhteiskuntaan samat rajoitteet ilman riskiryhmiin vetoamistakin. Toki myöhäisemmällä aikataululla. Kukaan riskiryhmään kuulumatonkaan ei halua omaisilleen tai itselleen sairautta, joka kylvää maailmalla sellaista kauhua ja niittää sellaisen määrän ihmisiä.
Ja tämä asian kiertäminen ei koske pelkästään ikäihmisiä. He ovat vain saaneet velvoitteen, kun muita sitoo suositus. Tällä menolla saamme kohta liikkumiskiellon koko maahan ja saamme sillä ylityöllistettyä terveydenhuollon lisäksi vielä poliisivoimatkin, jotka joutuvat paimentamaan kurittomia kansalaisia takaisin koteihinsa. Ikään kuin heillä ei olisi parempaa tekemistä.
Suomen hallitus on tehnyt hyviä päätöksiä suojellakseen meitä. Ehkäistäkseen tartuntojen holtittoman leviämisen, helpottaakseen terveydenhuollon painetta ja laimentaakseen tulevaa taloudellista katastrofia. Välineitä on meille annettu, on nyt kansalaisten käsissä, kuinka niitä käytetään.
Ei ole oikeasti niin kova paikka pysyä eristyksissä sitä aikaa, kuin tarve vaatii. Netissä pyörii kuva, jossa sanotaan, että isovanhempiemme piti jättää kotinsa sodan vuoksi. Meidän pitää vain pysyä siellä. Siinä kaikki. Ja samalla välttää ylimääräisiä kontakteja muihin ihmisiin. Tehdä vain välttämättömimmät kauppa- ja apteekkireissut.
Se, mitä olen koronatartunnasta lukenut ei ole mukavaa. Lihassärky on kuulemma kova ja hengittäminen raskasta, toisinaan jopa kivuliasta. Maassamme ei ole vielä kaikin osin herätty tilanteen vakavuuteen, koska ainakin uutisoidut sairastumiset ovat olleet tähän saakka enimmäkseen lieväoireisia. Kun uhrilukumäärä alkaa maassamme kasvaa muiden maiden lailla satoihin, saattaa sillä olla oma vaikutuksensa motivaatioon pysyä kotosalla. Siinä kohtaa voi vain olla liian myöhäistä.
Nyt ei ole aika olla itsekäs. Nyt on aika puhaltaa jumaliste siihen yhteen hiileen niin lujaa, kuin jaksetaan. Se saamarin virus ei leviä, jos ei ole ketään levittämässä sitä. Mutta niin kauan, kuin on porukkaa, joille on se ja sama, mitä itselle ja muille käy, ei millään suosituksilla ole mitään väliä.
Presidenttimme Sauli Niinistö, jonka ajatuksia olen aina kunnioittanut suuresti, sanoi Ylen haastattelussa koronasta piittaamattomalle väestölle, että ”tällainen urheus päättyy viimeistään sairausvuoteella”.
Itse toivon syvästi, että järki astuu kuvaan ensin, eikä sinne saakka tarvitse kenenkään päätyä.
Rakkaudella,
Emppu
