Kun sikainfluenssarokotteita annettiin, kukaan ei olisi arvannut millaisen helvetin ne joidenkin elämässä polkaisivat käyntiin narkolepsian muodossa.
Samankaltaisia uutisia alkaa pikkuhiljaa tihkua koronarokotteesta. Omat oireeni alkoivat kaksi viikkoa kakkosrokotteen jälkeen. Silti vain yksi lääkäri viidestä suostui ottamaan kantaa siihen, voisivatko lamaannuttavat oireet johtua rokotuksesta. Muut kiersivät kysymyksen ja totesivat, että kyllähän ne rokotteet kannattaa aina ottaa.
Syy, miksi jaan tämän parisen vuotta sitten kirjoittamani tekstin, on toive koronan jo unohtaneelle kansakunnalle. (Tauti on edelleen voimissaan).
Meitä on tuolla monia (tunnen itsekin pari), jotka ovat samassa tilanteessa. Eivät uskalla ottaa yhtäkään koronarokotetta enempää siinä pelossa, että selvittämättömät (elämää suuresti haittaavat) oireet vahvistuvat.
Tauti on silti pelottava. Vielä pelottavampi, jos sitä vastaan ei ole mitään suojaa.
Pyydän siis satojen ja taas satojen puolesta. Pysy kotona, jos olet sairaana. (Vaikka olisi se kiva illanvietto tai pikkujoulu).
Ja nyt se alkuperäinen juttu.
Oltiin perheen voimin Club For Fiven konsertissa viikkoa ennen joulua. Väliajalla kävin tyttäreni kanssa vessassa. Siinä, kun jonotettiin, alkoi edessäni seisova nainen valittaa kaverilleen, kuinka hänen olonsa oli paljon pahempi kuin aamulla ja kuinka hän varmasti joutuisi jäämään seuraavana päivänä töistä pois. Puoli minuuttia tämän jälkeen hän räjäytti kaksi kunnon aivastusta ilmoille, pitämättä edes kättään suojana edessään. Luotsasin tyttöni nopeasti vessakoppiin räkäpilven ohi.
Muutama päivä tämän jälkeen olimme teatterissa. Takanamme istuvalla miehellä oli kiva flunssa päällä ja hänen ajoittaiset yskänpuuskansa lensivät suoraan meidän niskaan. Sanoinkin miehelleni väliajalla, että ihme, jos meidän perhe on terveen kirjoissa jouluaattona. Sen verran näkyvää altistusta pöpöjoukoille oli saatu yhden viikon aikana.
Tällä samalla viikolla tapasimme vielä ystäväperheen kanssa. Pieniä lapsia kun heilläkin on, kääntyy juttu usein sairasteluputkiin. Perheen äiti kertoi minulle, että lasten edellisen päivän joulujuhlaan oli tuotu esiintymään lapsi, joka oli oksentanut kotonaan edellisen päivän ja nyt heillä jännätään saivatko taudin mahdollisesti mukaansa pilaamaan oman viikonloppunsa. Niin.
Olenhan tätä jo aiemmin miettinyt, mutta joka vuosi vaan enemmän ja enemmän. Miksi, miksi ja miksi?
Sairaana pysytään neljän seinän sisällä
Miksi ihmiset lähtevät mihinkään tapahtumiin, jos tauti on jo päällä? Ymmärrän sen, jos jokin virus on vasta niin tuloillaan, ettei itselläkään ole vielä oireita, vaikka voi muita silloin jo tartuttaakin. Sellaiselle ei voi mitään. Mutta se, että olet jo kipeä ja viis veisaat siitä, kuinka moni kantaa samaa tautia muutaman päivän kuluttua.
Samoin tämä on ihmetyttänyt jo pidemmän aikaa, että jo hiukankin oireilevat tai edellisenä päivänä tervehtyneet lapset viedään hoitoon, kouluihin ja harrastuksiin. Jos on esimerkiksi ollut kuumeinen flunssa, kannatti vanhan tavan mukaan pitää yksi kuumeeton päivä, ennenkuin lähtee mihinkään.
Samoin vatsapöpöissä olleita lapsia en päästä yleensä päivään, kahteen mihinkään sen jälkeen, kun oireet loppuvat.
Kysymys on taudin leviämisen lisäksi myös yleiskunnon palautumisesta. Ajattelen sen niin, että huonosti sairaudesta palautunut lapsi (miksei aikuinenkin), on alttiimpi uusille sairauksille ja siitä seuraa helposti kunnon tautiränni.
Mun mielestäni olisi hyvä, jos olisi olemassa jotkin ihan yleiset (kaikkien tiedossa olevat) suositukset siitä, kuinka pitkään minkäkinlaisen ”perustaudin” kanssa on hyvä olla kotosalla oireiden loppumisen jälkeen.
Vielä tarkempi olen näistä jutuista tietysti siksi, kun reumani menee huonoon kuntoon jokaisesta ylimääräisestä tulehduksesta. Siitä joutuu sitten palauttelemaan itseään takaisin muutaman viikon tavallista pidempään.
Tämä sama huoli on myös vanhemmilla, joilla on immuunijärjestelmää heikentävää sairautta poteva lapsi. Riippuen sairauden tilanteesta, nämä lapset eivät voi käydä aina edes kaverisynttäreillä (eivätkä aina edes normaalikoulua), sillä muille tavallinen flunssa voi saattaa heidät vaikka hengityskoneeseen sairaalaan.
Tautihysteria iskee talvella
Myönnän myös, että yhdessä vaiheessa mulle iski päälle tautihysteria. Meillä oli sinä talvena joku koko ajan kipeänä, eikä normaalia arkea päästy elämään monen kuukauden aikana kuin kolmisen viikkoa. Edellisen nenä kun lakkasi vuotamasta, alkoi seuraava valitella kipeää kurkkua tai päänsärkyä.
Sinä talvena meidän perheelle painui lähtemättömästi päähän samoin tein suoritettava käsienpesu kotiin tultaessa, niin usein siitä heitä muistutin. Nyt ei tarvitse enää muistuttaa.
Tämä tautihysteria sai aikaan myös sen, että olen nykyään mieluummin tyly ja kieltäydyn menemästä sellaiseen paikkaan kylään, missä on ollut vatsatauteja viikon sisällä. Sellaisia vieraita kieltäydyn myös ottamasta vastaan. Myös sellaisia, jotka ovat itse käyneet kylässä jossain parin päivän sisällä, missä oli vatsapöpöjä.
Tämä muuri tuli sen jälkeen, kun sairastin itse niin rajun noroviruksen, että luulin oikeasti kuolevani. Kun olin jo muutama tunti oireiden alettua niin väsynyt, etten jaksanut kunnolla enää hengittää. Se sai aikaan niin kamalan kauhun vatsatauteja kohtaan, etten ehdoin tahdoin halua niitä mistään meille imuroida.
Aseisiin pöpöjä vastaan
Jokavuotisia kulkutauteja vastaan on vaikeaa taistella. Etenkin, kun on pienempiä lapsia vielä kotona, jotka saattavat pyyhkiä koulussa ollessaan likaisilla käsillään nenäänsä tai suupieliään. Siinähän ne pöpöt leviävät jo ihan iloisesti. Sen jälkeen ei enää kotona tehdyllä käsienpesulla ole mitään tekemistä, vaan tauti käy yleensä läpi vähintään puolet perheestä.
Ja se tautien suma mikä lähtee liikkeelle kesän jälkeen, kun lapset taas kokoontuvat kouluihin, on aivan järkkyä. Toukokuusta elokuulle jos ollaankin ihan terveinä, ei koulua ehdi olemaan kuin kaksi viikkoa, niin jo on eka flunssa yleensä menossa.
Tiedän niin monta perhettä, joissa lasten kasvamisen myötä tuo sairasteluputki on helpottanut. Ei itsekään oltu mieheni kanssa flunssassa, kuin pari kertaa vuodessa, kun asuttiin vielä kahdestaan. Lapset saavat taudit helpommin ja isossa porukassa ne leviävät kuin kulovalkea, joten sitä suuremmalla syyllä vähänkin kipeät lapset tulisi pitää kotona.
Itse syötän lapsille ympäri vuoden monivitamiinia ja D:tä. Noista kahdesta purutabletista tulee yhteensä noin 15 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä. Olen lukenut paljon D-vitamiinisuosituksista ja olen sitä mieltä, että tuo nykyinen 10 mikrogrammaa on liian vähän.
D:tä otan itsekin, mutta lääkärin suosituksesta enemmän, 50 mikrogrammaa päivässä.
Sinkistä olen kuullut myös hyvää. Mieheni koitti viimeksi sinkkisuihketta, kun kurkkunsa tuli kipeäksi ja flunssa teki tuloaan. Hänellä ei päässyt tauti päälle kunnolla ollenkaan ja ensioireetkin menivät ohi todella nopeasti. Tästä sinkistä on myös tabletteja, joita ajattelin kokeilla itsekin seuraavalla kerralla.
Ja tietysti ulkoilu sekä terveellinen ruoka auttavat osaltaan väistämään tautisirkusta parantamalla yleiskuntoa ja sitä kautta vastustuskykyä.
Mutta…
Paras ja tehokkain vaihtoehto niin omalta kuin muidenkin kannalta, olisi kuitenkin jättää kivatkin menot kipeänä väliin ja jäädä lämpimän peiton alle nukkumaan. Ja malttaa parantua siihen saakka, että takana olisi ainakin yksi oireeton päivä.
❤, Emppu
IG Sydänmuruja-blogi