Olen aina suuresti ihaillut italialaista kulttuuria, jossa perhe pyörii kaiken keskiössä. Suurten pöytien äärellä syödään yhteistä päivällistä joskus useammankin sukupolven voimin. Ja ystävätkin mahtuvat vielä sekaan. Hyvin perhekeskeisenä ihmisenä asetelma on mulle enemmän kuin luonteva. Ilman muuta lapset kuuluvat mukaan kaikkeen. He ovat osa elämää ja yhteisöä siinä missä aikuisetkin. Me kaikki olemme joskus olleet…
Kategoria: elämä
Barbiemaan kiinteistönvälittäjät
Jos haluaa katsoa aivan kirjaimellisesti aivot narikkaan (ja jopa sen taakse) ohjelmaa, suosittelen Netflixillä pyörivää ”Selling sunset”-sarjaa. Ohjelma kertoo Hollywoodissa toimivasta kiinteistönvälitysfirma Oppenheim Groupista, sen henkilöstöstä sekä myyntikohteista. Sarjassa esitellään upeita luksusluokan kiinteistöjä, joita katsellessa väkisinkin miettii, millaista elämää sellaisissa kolosseissa asuvat ihmiset elävät. Ja mihin sitä oikeasti tarvitsee esimerkiksi kahdeksan kylpyhuonetta? Se kuulostaa omaan…
Naimispäivä
– Äiti. Katsellaanko taas se video, missä te ootte isin kanssa siellä naimislavalla? kysyi aikanaan kolmevuotias esikoisemme. Höristin korviani. Mitämitämitä? Missä lavalla? Mielikuvitus loihti heti esiin kaksi hikistä hahmoa toistensa kimpussa jossain erotiikkamessujen lavashowssa (vaikkei vielä koskaan ole tullut kyseisessä tapahtumassa poikettuakaan). -Teillä oli sellaiset… ööö… naimispuvut päällä, lapsi jatkoi. -Sulla oli iso mekko. Kun…
Näe kokonaisuus
Katselin eilen uutta sarjaa, joka kertoo maailman uskomattomimmista hotelleista. Esittelyssä tässä ensimmäisessä jaksossa oli Singaporessa sijaitseva, huikean näköinen Marina Bay Sands. Se koostuu kolmesta korkeasta, erillisestä hotellirakennuksesta, joiden päälle on nostettu upea allasalue puutarhoineen. Altaan reunalta voi ihailla kaupungin kattoja ja ottaa selfieitä. Sarjan tekijät seurasivat hotellin elämää henkilökunnan näkökulmasta. He toimivat apuna mm. hovimestarina,…
It’s a Match!
Mun nuoruuden Tinder-vastine oli yökerho. Laitettiin tyttösten kanssa ykköset ylle, siveltiin pari kerrosta ripsaria, suihkutettiin kilo lakkaa etuhiuksiin ja lähdettiin bileisiin. Abivuonna parhaimmillaan keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina. Ehtihän siinä lukea kirjoituksiinkin vielä muutaman päivän. Tuohon aikaan – kultaisella 90-luvulla – oltiin aina ajoissa liikenteessä. Meidänkin porukka kävi usein eka syömässä jossain pizzeriassa tai hampurilaisilla, mutta…
Ysisynttärit
Jos leffassa halutaan esittää joku oppilas ihan tunarina, hänestä tehdään koulunäytelmään puu. No. Minä olin puu. Toisella luokalla. (Vaikka olisin niin syvästi halunnut olla kana). Muistan edelleen vuorosanani, ”Metsä puut kanalle”. Ja muistan edelleen katkeruuden harjoituksissa, kun kana unohti alkuun vuorosanojaan ja minä olisin muistanut ne saman tien. No jaa. Tämä näytelmäepisodi lipui mieleeni, kun…
Olipa kerran
Pidän Sydänmurujen lisäksi yllä myös toista sivustoa, joka keskittyy kaikkeen fiktiiviseen kerrontaan. Olipa kerran-blogi oli alkujaan pitkän jatkotarinani julkaisupaikka. Kun jatkis päättyi, tuli ajatus kokeilla erilaisia kirjoitustyylejä. Eri genrejä, mihin itseni kirjoittajana olen aiemmin luokitellut. Esimerkiksi viimeisimpänä postauksena tein runon, joita en ole juuri aiemmin harrastanut. Tykkään kirjoittaa eniten ns. chick litiä eli kevyttä, huumorillakin…
Sekalaisia ajatuksia maailmasta
Meidän kuopus katseli yhtenä päivänä piirrettyä, jossa oli kuva maapallosta sairaana. Maalla oli muistaakseni kuumemittari suussa ja kääre sidottuna pään ympärille. Se näytti surkealta. Mietin siinä surullisin mielin, kuinka oikeassa tuo lasten muuten niin hupaisa animaatio olikaan. Me emme vain saa tarpeeksi suurta laastaria maapallon päälle. Laastaria, joka estäisi kaikki julmuudet. Laastaria, joka saisi järjen…
Juhlia ja pihahommia
Tällä hetkellä istun sohvalla ja katson toisella silmällä Johnny Englishiä. Leppeää iltatunnelmaa syövät hieman killerihajut, joilla meidän pikkukoira myrkyttää ilmaa noin viiden minuutin välein. (Jos joku ei ole koskaan sattunut paikalle oikeaan aikaan, kerrottakoon, että koiran pieru haisee ihan kuolemalta!) Happy on kärsinyt oudoista vatsavaivoista viikon päivät. Hän tykkää maistella takapihalla kaikenlaista aina jäniksenpapanoista pudonneisiin…
Lahjoilla vai ilman?
Näin toukokuulla käynnistyy aina keskustelu siitä, pitäisikö opettajille ostaa lahjoja. Osa on sitä mieltä, että palkka riittäköön opelle kiitokseksi tehdystä työstä. ”Ei sitä kukaan kaupan kassallekaan lahjoja tuo”. Toisille asia on selviö. Ilman muuta muistetaan kovan vuoden vetänyttä opettajaa. Häntä, joka monin eri tavoin pitää huolta meidän pienistä ihmisistä. Monta tuntia viikossa. Vastaillen vanhempien huoliin…