Näin hänet ekan kerran lukion toisella. Syyslukukausi oli juuri alkanut. Istuttiin enkun tunnilla ja meidän luokalle tuli kolme uutta poikaa. Tai kai sen ikäisistä voi puhua jo nuorina miehinä. Muistan sen missä istuin ja muistan myös sen, kuinka hän käveli luokan poikki ikkunariviin. Silloin en vielä tiennyt sitä, mutta olin juuri nähnyt tulevan aviomieheni <3…
Kategoria: elämä
Normipäivän päiväkirja
Klo 6-9 Tämä kesäinen torstaipäivä käynnistyi unen keskeltä puhelimen soittoon varttia vaille kuusi. Aamuvuoro siellä töistä ilmoitteli, että tiskikoneeseen ei tule vettä. Mieheni hyppäsi vaatteisiin, harjasi hampaat ja oli kuuden maissa työmaalla. Onneksi on lyhyehkö työmatka. Ja nopea mies ; ) Putkimies pääsi paikalle tuota pikaa – hänelle tätäkin kautta vielä suursuursuurkiitos! Töissä ei lounashässäkästä…
Suurin viisaus tulee pienimmiltä
Iltaisin, kun saatellaan lapset nukkumaan, meillä on tapana jäädä vartiksi heidän sänkyjensä laidalle juttelemaan. Lapsia on meillä kaksi, niin vaihdetaan juttukavereita vuoroilloin. Hämärässä asioiden puhuminen on jotenkin helpompaa. Aikuisellekin, miksei siis lapselle. Vähän kuin puhuisi johonkin tyhjyyteen vaan. Eikä tarvitse asetella sanojaan sen kummemmin. Pimeässä jutteleminen antaa myös hyvän syyn keskittyä pelkästään siihen hetkeen. Ei…
Sataprosenttinen lomabloggaus
Joka kerta, kun joku on kysynyt mikä on lempivuodenaikani, olen aina yhtä mahdottoman edessä. Jokaisessa vuodenajassa on niin paljon mahtavia asioita. Talvessa rakastan kylmiä öitä, kun terassin laudoitus vain paukkuu pakkasen alla ja aamulla ikkunoita koristavat upeat kuurakuviot. Aurinko saa hangen säteilemään kuin kasan timantteja. Ja kuinka ihanaa onkaan nojautua sohvannurkkaan villatakkiin kietoutuneena, kun tuuli…
Mitä jos se olisinkin minä?
Huomasin edellisiä kirjoituksiani selaillessani, etten ole kirjoittanut juuri mitään sairaudestani. Tämä johtuu varmaan suurilta osin siitä, että olen koittanut koko elämäni elää siten, kuin koko reumaa ei olisikaan. Kunnes tuli se päivä ettei sitä voinut fyysisesti olla enää huomaamatta. En tykkää vieläkään kertoa kenellekään sairastavani yhtään mitään, vaan otan asian esille vain silloin, kun on…
Keskikesän juhlaa!
Muutama päivä vapaata arjen kiireistä. Pitkästä aikaa saadaan viettää juhannusta isommalla porukalla. Rakkaita ihmisiä ja mukavia hetkiä tiedossa <3 Blogitekstejäkin on muutamia työn alla. Jonossa odottamassa viimeistelyä. Oon sanonut tämän jo aiemminkin mutta rakastan niin kirjoittamista. Toivottavasti mun teksteistä joku osuu joskus kohdalle oikeaan aikaan ja puhuttelee jotakuta. Itse saan tästä ainakin niin paljon iloa…
Ruudun ta(i)kaa
Heti tähän alkuun pieni haaste. Kun olet lukenut tämän blogitekstin, laita puhelimesi jonnekin syrjään. Anna sen olla siellä seuraavat viisi tuntia ihan kaikessa rauhassa. Siis I-H-A-N rauhassa. Puhelimeen tietty vastataan ja viestit voi tarkastaa, mutta muuten ei saa jäädä selailemaan somen uusimpia, surffailemaan nettiin tai pelata mitään. Oliko helppoa? Kestitkö viisi tuntia? Menitkö heti aikarajan…
Sitaatteja elämän kynnyksellä
Tulevana viikonloppuna moni nuori viettää valmistujaisiaan tai ylioppilasjuhliaan. Muistan omalla kohdallani lakituspäivän kuin eilisen. Ilma oli aurinkoinen, omenapuut kukkivat kilpaa kotipihalla ja tuntui, että elämä hymyili sillä hetkellä kaikella voimallaan. Ja se tunne… Tunne siitä, että nyt vasta kaikki alkaa. Suuri maailma odottaa. Että kaikki tiet ovat avoinna ja sitä pystyy mihin vaan, mitä ikinä…
Siskokullat
Katselin parikymppisenä ”Rakkaat siskot” nimistä amerikkalaista draamasarjaa. Se kertoi neljän siskon erilaisista elämäntilanteista ja heidän välisistä suhteistaan. Eräässä jaksossa oli ajatus, jota en sanatarkasti muista, mutta en ole sitä asian ydintä koskaan unohtanut. Niin syvästi se silloin kosketti. Nämä neljä naista juttelivat siitä, kuinka he ovat toisilleen elämänsä pisin ihmissuhde. Kehdosta hautaan. Lapset kasvavat ja…
Älä tule paha tyttö, tule hyvä tyttö
Nainen silmäilee perjantaina kalenteristaan tulevan viikon ohjelmaa ja aikatauluja. Näyttää mukavan väljältä. Niin väljältä, että kerrankin ehtii käymään lenkillä kolme kertaa viikolla ja vielä jää aikaa tehdä ne rästiin kertyneet paperityötkin. Ja lauantai-ilta on ihan tyhjänä. Vihdoinkin saa levätä ja olla tekemättä yhtään mitään. Viikkoa myöhemmin nainen on lopen uupunut, äärettömän stressaantunut ja vihainen itselleen….