Mulla on reuma. Ollut nyt 45 vuotta. Inhoan syvästi sen aiheuttamia kehomuutoksia, mutta niille ei aina voi mitään. Olen tottunut elämään lonkan kanssa, joka laittaa astumaan toisella jalalla lyhyemmän askelen. Olen tottunut polviin, jotka ärsyyntyvät kaikesta pienestäkin rasituksesta ja turpoavat useammaksi päiväksi. Olen tottunut jalkapohjiin, joilla kävely tuntuu usein siltä, kuin astelisi lasinsirpaleilla. Mutta vieläkään…
Kategoria: elämä
Elämä opettaa -pyykkäämäänkin
Kun esikoinen meni aikanaan seiskalle ja köksäntunnilla tuli kotitehtäväksi pyykätä koneellinen, olivat omat pesuoppini jyrkästi ristissä opetuksen kanssa. Esikoinen lajitteli opettajan ohjeen mukaan valko- ja kirjopyykit erikseen sekä katsoi pesulämpötilat lapuista. Kasoja oli lattialla useampi, kunnes äiti tuli paikalle. Ihmettelin siinä ääneen, mitä (taloudellistakaan) järkeä on pyykätä pieniä eriä vaatteita useammassa koneellisessa, kun suunnilleen kaikki…
Metsään mentiin
Kun lapset olivat pieniä ja epäilin heillä olevan flunssaa, pyysin heitä aina sanomaan lauseen: ”Menninkäinen meni metsään”. Sitä ei tukkoisella nenällä pysty sanomaankaan niin, ettei flunssa paista läpi : ) Tuo menninkäinen saapui sitten eilen illalla, vaikka koko aamupäivän kävi ovella väkeä vitsomassa terveyttä tupaan. Kuopus alkoi valitella kipeää kurkkua muutama tunti virpomiskierroksensa jälkeen ja…
Vitsa sulle, palkka mulle
Tänään moni pieni naamiaisasuinen virpoja on kiertänyt ovelta ovelle vitsomassa terveyttä koteihin. Toivon todella, että he ovat saaneet hyvää vastaanottoa ja olleet tervetulleita kaikkialle. Virpominen on ihana, perinteinen tapa, joka tuo paljon iloa lapsille. Kaikki aikuiset eivät siitä kuitenkaan tunnu pitävän. Jos virpomisesta haluaa kieltäytyä, sen voi tehdä kohteliaasti tai laittaa vaikka oveen lapun, jossa…
Miksi lapset eivät lue?
Suomen alati huonontuva Pisa-tulos puhutti vuoden lopulla laajalti erityisesti lukutaidon osalta. Kysyin kohderyhmältä (eli lapsiltani), mikä lukemisessa ei heidän ikäisilleen maistu. Vastaus oli tismalleen se, mitä osasin odottaakin. ”Kun on tarjolla niin paljon kaikkea muuta kivempaakin”. Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ei tarvita vuosia kestäviä tutkimuksia, seurantaryhmiä tai haastatteluita, joilla selvitetään sitä, miksi lukutaidon käyrä suuntaa…
Hae nyt!
Tämä juttu kesätyönhausta on tehty työnantajan näkökulmasta. Siitä, mitä itse katsoimme hakemuksia lukiessamme ja siitä, millaisiin asioihin kiinnitimme huomiota työhaastattelussa. Olimme mieheni kanssa työnantajia kaupan alalla kaksikymmentäyksi vuotta, joten useita rekrytointeja on vuosien varrelle mahtunut. Onnistuneita ja vähemmän onnistuneita. Siltikin voin tässä postauksessa puhua vain meidän puolestamme, sillä ymmärrettävästi jokainen työnantaja katsoo asioita henkilökohtaisesta vinkkelistään…
Uusi vuosi, vanha kroppa
Kun reilut kaksi vuotta sitten vasemman puolen käteni menetti äkisti voimansa kesken pyykin viikkauksen, en olisi ikinä uskonut, että jossain vaiheessa jopa kortinpeluu aiheuttaa massiivisen hengenahdistuksen. No niin se teki. Joulun välipäivinä. Eilinen kattilan- ja pannunpesu toi saman olon. Pari tuntia tiskihetkestä istuin vaan ja haukoin henkeä kuin kala kuivalla maalla. Särkylääke ja lämpöpussi auttoivat…
Häpeä
Sen sijaan, että näin joulukuun lopuksi summaisin tuttuun tapaan menneen vuoden tapahtumia, päätin tällä kertaa jakaa erään häpeän hetken nuoruudestani. Hetken, josta en vieläkään ole (jostain syystä) päässyt yli. Kun menin lukioon, takanani oli kaksi vuotta yläasteen aikaista koulukiusaamista. Mitätöintiä. Yksinäisyyttä. Tahallista huomiotta jättämistä. Ulkonäön, vaatteiden ja tavaroitteni haukkumista. Vastauksilleni nauramista. Siis kaikkea, mikä lannistaisi…
Jännä, jännempi, torstai
Tänään se pyörähti käyntiin. Yksi elämäni odotetuimmista viikoista! Jos kaikki menee suunnitellusti, avaan torstaina laatikon, joka sisältää 150 kappaletta esikoiskirjaani. Ette arvaakaan kuinka monta perhosta vatsanpohjalla jo kaartelee. Jännittää miltä kirja ihan livenä näyttää. Onko kansi sellainen, kuin halusin? Ehtivätkö kirjat ajoissa perille joka paikkaan? Ja tietysti se, mitä lukijat pitävät siitä? Kuvan ihana kirjakoriste…
Anteeksi, kun tulin
Kävin eräänä aamuna vaatekaupassa lahjaostoksilla. Myymälä oli ollut auki vartin. Lisäkseni suuressa tilassa pyörivät yksi asiakas sekä kaksi myyjää. Sain tehtyä valinnat ja menin kassalle. Ei ruuhkaa. Ei ketään muuta jonossa kuin minä. Minut pyydettiin itsepalvelukassalle rahastettavaksi. Myyjä kysyi onko kassa tuttu minulle. Sanoin koittaneeni kerran. Samalla, kun hän lajitteli vaatteita ja napsi niitä koneelle,…