Katselin yhtenä iltana dokkaria Lontoon Ritz-hotellista. Ohjelmassa tutustuttiin paikkaan sekä sen vieraisiin ja henkilökuntaan. Rakennus oli enemmän kuin upea ja koko miljöö loisti vanhojen leffojen glamouria. Hotellissa oli valittu pysyä menneessä ajassa, tuoden silti ripaus nykypäivää elämykseen mukaan.
Oli kiehtovaa, kun vieraita haastateltiin ja joku mainitsi juuri tästä aikasiirtymästä. Siitä, kuinka ihanaa on, että joskus joku asia pysyy paikallaan, kun kaikki muu maailmassa edistyy. Samassa lauseessa kysyttiinkin, onko kaiken pakko aina muuttua?
Tämä asia tuli mieleen, kun pääministerimme Marin tuuletti jälleen otsikoita. Tällä kertaa termillä boomer.
Heitto oli tarkoitettu humoristiseksi, mutta osa ihmisistä ei löytänyt vitsin punaista lankaa. Pääministeri itse oli haastattelutunnilla sitä mieltä, että instituutiota voi välillä vähän ravistellakin. Hän myös totesi, että hän on nuorempaa sukupolvea, joka näkyy hänen työssään sekä tavassaan elää. (Tähän yhdistin nyt viimeaikaiset biletysjutut ja somettamisen).
Minusta on ihan sama, millä nimillä huumorinkukkaansa esittelevä pääministeri meitä kansalaisia kutsuu. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että maailmassa on tehtäviä, joiden alla käyttäydytään sen vaatimalla arvokkuudella. (Puheita myöten). Tällaisia ovat mm. presidentti sekä pääministeri. Ei voi päästellä suustaan mitä vain siksi, että sattuu kuulumaan nuorempaan sukupolveen ja haluaa ravistella vanhoja tapoja.
Maailmassa on tehtäviä, joiden alla käyttäydytään sen vaatimalla arvokkuudella.
Presidentti ja pääministeri ovat valtion johtajia, joiden toiminta toisinaan välittyy myös maamme rajojen ulkopuolelle. Muistakaamme vain entistä Amerikan presidenttiä, Donald Trumpia, joka sai vähintäänkin kyseenalaisen maineen ympäri maailmaa päästellessään otsikoihin kasan sammakoita. Tuo maine vaikuttaa hänen uskottavuutensa vielä tänäkin päivänä.
Valtioiden johtajat ovat pääpiirteittäin olleet aina arvokkaita ja kohteliaita. (Joskin poikkeuksiakin löytyy). Toivon sydämestäni, että tämä instituutio saa rauhassa pölyttyä ja kangistua – ja pysyy silti samana. Asiana, jonka ei tarvitse koskaan muuttua. Sillä valtion johtajien kuuluukin pysyä vähän ”etäisenä” ja heidän elämänsä hieman salaperäisenä. Presidenttimme Niinistö puolisoineen osaa tämän hyvin. He kertovat elämästään jotain, mutta eivät liikaa. Ja pitävät aina kiinni hyvän maun rajoista.
Uuteen viikkoon, Emppu
