Mieti maailmaa, jossa eletään merkkien varassa. Maailmaa, jossa suuri osa asioista kirjoitetaan lyhentein kokonaisten lauseiden sijaan. Kuvittele aikakausi, jolloin yhä useampi aikuinen on vailla sujuvaa luku- ja kirjoitustaitoa. Mitä se toisi tullessaan työelämälle? Arkielämälle? Entä maailmanjärjestykselle, jolloin suurin valta olisi heillä, jotka osaavat lukea ja käsitellä tietoa? Ja jotka halutessaan voisivat maalata lukutaidottomille juuri sellaisen…
Tänään on taas päivä, jolloin ruoka juuttuu koko ajan kurkkuun. Selkälihakset natisevat kireyttään ja niska on yhtä sementtilaattaa juuresta kallonpohjaan saakka. Aamulla piti olla fyssari. Peruuntui. Kuopuksen viikonlopun vatsakipu ripuleineen oli muuttanut mulle ja makasin koko aamun huonon olon aalloilla. Harmitti, sillä tänään olisin niin tarvinnut ne akupunktioneulat niskaani. Olen 166 senttiä pitkä. Painan normaalioloissa…
Katselin viikonloppuna lasten kanssa kolme vaikuttavaa leffaa. Tykkään siitä, että tämän päivän animaatioissa käytetään (katsojalukujen maksimoimiseksi) usein kahta kerrosta, jolloin myös aikuiset löytävät niiden äärelle helpommin. (Lähinnä vitsien kautta, jotka eivät välttämättä avaudu vielä jälkikasvulle). Liikutun usein, vaikka olisin nähnyt elokuvan jo monesti ja tietäisin sen kaikki käänteet. Tämän maratonin valikoimasta eniten sieluun kävi Soul,…
Mikä elämän kirjoittamaton sääntö määrää, että jos on jokin tapahtuma jonne ehdottomasti haluaisi / pitäisi päästä, jokin este ilmaantuu varmasti? Meidän kuopuksella olisi huomenna eräs mieluinen koe-esiintyminen. Hän sai tiedon siitä kaksi viikkoa sitten ja on tuosta lähtien harjoitellut lujasti laulua, joka kyseisessä tilaisuudessa pitäisi osata. No. Eilen illalla iski ensin ripuli, sitten oksennus. Tämän…
Muistatteko elokuvan Päiväni murmelina? Päähenkilö jumittuu lumimyrskyn keskelle pikkukaupunkiin, jossa joutuu elämään saman päivän aina vaan uudelleen. Toisinaan siltä tuntuu myös omassa elämässä, kun yrittää muuttaa kulkunsa suuntaa, mutta jokin (yleensä oma laiskuus) vie kaiken jatkuvasti päin puuta. Maanantai 09.01. Menin yöllä sänkyyn puoli yhdeltä. Nukahdin neljän jälkeen. Kello soi kahta tuntia myöhemmin. Sanomattakin selvää,…
Yksi kuva vuoden jokaiselta kuukaudelta. Kuva, joka on ollut jollakin tavalla merkittävä tai jonka takana on tarina. Joidenkin kuukausien kohdalla tehtävä ei ollut helppo, sillä vaihtoehtoja olisi ollut rajattomasti. Toisten kohdalla taas jokin tietty tapahtuma nousi heti ylitse muiden. Timanttisten muistojen joukkoon, jotka tulevat pysymään ikuisesti. Tammikuu Vuosi 2022 alkoi haikeissa merkeissä, kun tehtiin heti…
Helou ihanaiset! Viikon kirjoituspaussi on nyt takanapäin ja pää tuntuu taas aivan uudestisyntyneeltä. Oon ennenkin hehkuttanut (ja suositellut) sekä some-, että nettilakkoa ja samalla ladulla hiihdän vahvasti edelleen. Sanoin ei voi edes selittää sitä päivien eheytymistä, jonka saavuttaa jo kolmessa päivässä ilman elämää hallitsevaa luuria. Se loistotunne täytyy ehdottomasti kokea itse! Mutta. Meidän jouluviikon tunnelmia…
Lupasin eräässä postauksessa kuvia meidän pihasaunasta, kun saadaan sisäseinien maalaus valmiiksi. Edelleenkin ikkunanpuitteet, portaat ja lattialistat odottavat valkoisempaa ilmettä, mutta kaikki muu väritys on nyt valmista. Pitkän mietinnän jälkeen päädyttiin peittävämmän maalin sijaan käsittelemään koko mökki samalla, harmaaksi sävytetyllä hirsisuojalla, jolla sudittiin saunan eteinen edellisenä kesänä. Ongelma jo tuon eteisen kanssa oli mahdollinen läikikkyys, sillä…
Olin kaksikymppisenä hetken töissä lelukaupassa. Unelmieni työpaikka muuten. Jos jokin liike näyttää ihan minulta, se on yhdistetty lelu- ja kirjakauppa. (Still dreaming). Rakastin purkaa kuormia. Löytää paketeista uusia leluja. Tehdä niistä myyntiesittelyitä. Mutta. Tuon kaupan kassakone oli mun kutosen matikkapäälle enemmän kuin painajainen! ”Kassa” oli kelassa kulkeva jäljentävä paperiliuska, johon käsin (!!!) kirjattiin tuote, kappalemäärä…
En vieläkään ole saanut varmaa diagnoosia mysteerioireistani, mutta jonkinlaisen arvion fysiatri niille nyt puolentoista vuoden tutkimusten jälkeen keksi. Oireistoa hoidetaan nyt toiminnallisena häiriönä, joka ymmärtääkseni kattaa kaikenlaiset selvittämättömät oireet ”varvashiestä hilseeseen” eli toisin sanoen, ”kun ei muutakaan löydy ja asia on hyvä saada päätökseen”. (Pahoittelen kyynistä suhtautumistani). Tämä häiriö saattaa kuulemma hyvinkin alkaa jostakin rokotteesta…