Mulla on reuma. On ollut jo 45 vuotta. Voisikin sanoa, että kokemusasiantuntijuutta siltä puolelta alkaa löytyä useammankin litran mitalla. Niin hyvässä kuin pahassa. Kun on sairas täällä terveiden valtakunnassa, tuntee olonsa toisinaan hyvin yksinäiseksi. Sen vuoksi tunsin löytäneeni ihan uuden maailman, kun bongasin Instasta ihmisiä, joilla kaikilla on jokin samantyyppinen – hyvin paljon elämää rajoittava,…
Meillä vietettiin juhannuksen päätteeksi esikoisen rippijuhlia. Istuessani siellä kirkon penkissä katsomassa, kun kummit seisoivat lapseni takana siunaamassa häntä, lensin ajatuksissani viisitoista vuotta taaksepäin. Hetkeen, jossa vauva oli tuon samaisen kummin sylissä. Siunattavana samojen käsien alla omissa ristiäisissään. Tuo ajatus nostatti pieneen hetkeen monenlaisia tunteita. Kiitollisuutta siitä, että siskoni vaikeiden sairausvuosiensa jälkeen oli siinä. Alttarilla miehensä…
Muistanette, että jättäydyttiin mieheni kanssa pitkältä yrittäjänuralta tyhjän päälle viime vuoden helmikuussa? No. Hän osti tässä sitten seuraavan huoltoaseman. (Jep. Homma on selvästi hänellä verissä). Sen verran eroa meidän edellisiin asemiin on, että tämä on ainakin aluksi pelkkä kylmäasema eli siellä voi vain tankata. Kahvilapalveluita ja muuta sisäkauppaa katsellaan sitten ajan kanssa myöhemmin. Mieheni haki…
Tämän viikon maanantaiaamu aukeni ihanaan puheensorinaan, kun kuopuksella oli kaksi kaveria yökylässä. Edellisiltana lapset olivat juosseet uimassa ja suppailemassa sekä katselleet vielä leffan illan päätteeksi, joten nukkumaanmeno venähti lähemmäs yhtätoista. Silti he nousivat aamulla seitsemältä ja istuivat jo pelaamassa Labyrinttia eteisen lattialla yöpuvuissaan, kun itse vasta hiivin kohti keittiötä ja pyyhin unihiekkaa pois silmistäni. Muistan…
Tein kolme vuotta sitten postauksen meidän takapihan muutoksesta. Otin tässä viikonlopun kauniissa säässä kuvat samoista paikoista, jotka silloin olivat täyden myllerryksen kourissa. Oli hauska verrata, miltä ne näyttävät nyt, kun kuntta (siirretty metsänpohja) sekä kasvillisuus ovat ehtineet asettua ja hiukan kasvaakin. Ensimmäinen kuvapari on rinteestä, jonka viettävyyttä tasoitettiin ylijääneellä maalla. Se haluttiin jättää enimmäkseen pelkälle…
Leluakatemia Tilasin lapsille joulun alla kännyköihin kivat suurennuslasit Leluakatemiasta. Niiden kautta on ollut nyt kesän tullen hauska tiirailla pensaan lehdillä kirmaavia pikkuotuksia, kuvata kukkasen terälehdessä kimaltavaa aamuista kastepisaraa jne. Noiden luuppien saatavuudesta en enää tiedä, mutta Leluakatemian sivuilla kannattaa poiketa ihan muutenkin. Siellä on vaikka mitä hauskaa pienille ja suuremmillekin maailmantutkijoille. Hankin sieltä myös mikroskoopin…
Käytiin vuorokauden visiitillä Kouvolassa. Mitä opin sillä reissulla? Otan jatkossa aina omat eväät mukaan. Lähdettiin lauantaina puolenpäivän aikoihin matkaan. Sitä ennen oltiin syöty vain pikainen aamupala sekä välipala. Tarkoituksena oli nautiskella päiväruoka jollakin tienvarsiasemalla ja käydä vielä määränpäässä jossakin ihanassa kahvilassa ennen Tykkimäelle menoa. Kun kotona jokainen päivä viikosta on ruoanlaittoa aamusta iltaan, sitä odotti…
Mulla on ollut jo pitkään haaveena lukea iltasatu jollekin sivustolle. Tänään sen sitten tein, sillä kun asia pitkistyy, se myös mutkistuu. Toteutin homman tosi kotikutoisella meiningillä, mutta siten jutun ajattelinkin. Kuin lukisin satua omille lapsilleni olohuoneen sohvannurkassa. Istuin siis tänä aamuna keittiössä kahvikupin äärellä, luin ja koirat makasivat kuuntelemassa pöydän alla. Tulos löytyy täältä. Kirja…
Kun olin nuori, mietin usein, miksi vaatteet tuntuivat niin ahdistavilta päällä. Saumat hankasivat, pesulaput kutittivat ja vähänkin ihonmyötäisempi asu sai kiemurtelemaan vaivaantuneesti. Yksi varhaislapsuuteni muistokin liittyy nimenomaan pukeutumiseen: seison kurahaalari päällä pihalla ja kevätaurinko antaa parastaan, mutta en halua edes liikkua. Olo tuntuu niin kankealta, kun alla on toppaa, päällä suojapuku ja rukkaset lähes kyynärtaipeeseen…
Sinä ihana nuori, joka pian päätät opintosi. Muistan oman ylioppilaspäiväni kuin eilisen. Maailma oli meidän ja haaveet olivat suuria. Pieni kotikylä tuntui liian suppealta niihin unelmiin ja mieli halusi jonnekin muualle. Elämään sitä ihan oikeaa, aikuisten elämää. Tuosta päivästä on nyt aika tasan 28 vuotta (!!!) Ja ne vuodet ovat opettaneet paljon. Olen toteuttanut monia…