elämä

Älä tule paha tyttö, tule hyvä tyttö

Nainen silmäilee perjantaina kalenteristaan tulevan viikon ohjelmaa ja aikatauluja. Näyttää mukavan väljältä. Niin väljältä, että kerrankin ehtii käymään lenkillä kolme kertaa viikolla ja vielä jää aikaa tehdä ne rästiin kertyneet paperityötkin. Ja lauantai-ilta on ihan tyhjänä. Vihdoinkin saa levätä ja olla tekemättä yhtään mitään.

Viikkoa myöhemmin nainen on lopen uupunut, äärettömän stressaantunut ja vihainen itselleen. Hän ei sitten käynyt lenkillä sen enempää, kuin tehnyt niitä rästihommiakaan. Ja se lauantain lepohetki vaihtui muuttoapuna häärimiseen.
Taas yksi viikko takana, jolloin hän on oman jaksamisensa kustannuksella luvannut tehdä asioita, joille hänellä ei oikeasti olisi ollut aikaa. Taas yhden viikon ajan hän on jättänyt väliin omat odotuksensa ja tekemisensä, auttaakseen muita heidän jutuissaan.

Saanko esitellä – hän on kiltti tyttö.
Ei sillä hyvällä tavalla kiltti, vaan liian kiltti. Hän on saavuttanut sen tason, jolloin kiltteys on alkanut muodostua taakaksi.
Minäkin olen kiltti tyttö. Ja luulen, että teitä on siellä enemmänkin.

Kiltti tyttö taipuu kaikkeen

Kiltin tytön viitta on suunnaton rasite ihmiselle itselleen, koska kiltit tytöt haluavat aina olla kaikille mieliksi. He ovat usein suorittajia, jotka toimivat toisten etu edellä, siirtäen itsensä jonon viimeiseksi.
Koulussa he saavat hyviä numeroita ja kymppejä käytöksestä. He harrastavat teini-iässä lajia josta eivät enää pidä, mutta eivät voi lopettaa, koska eivät halua aiheuttaa vanhemmilleen pettymyksiä.

Aikuisena kiltit tytöt nipistävät lauantai-illastaan kolme tuntia kaverin Tupperware-kutsuille, vaikka olivat ajatelleet rankan viikon jälkeen vain lukea sohvalla.
Kiltit tytöt kuuntelevat puhelinmyyjän puheita, vaikka eivät ole aikeissa ostaa mitään. Vain, jotta toinen ei pahastuisi, jos hänet keskeytetään.
He lähtevät kaveriksi puistojumppaan siitä huolimatta, että inhoavat ryhmäliikuntahetkiä.

Kiltit tytöt eivät uskalla kertoa useinkaan mielipiteitään asioista suoraan (jos ollenkaan), sillä he eivät halua suututtaa ketään. He pelkäävät myös mahdollisia väärinkäsityksiä, joista on seurauksena ristiriitoja. He tekevät someen maltillisia postauksia ja lähettävät tarkkaan harkittuja viestejä.
He myös miettivät pitkään tapahtuneita tilanteita. Puhuinko vääristä asioista? Puhuinko tyhmiä? Keskeytinkö vahingossa jonkun? Mitäköhän ne mahtoivat ajatella minun jutuistani? Suuttuikohan joku?

Voisiko joku muu…

Kiltit tytöt eivät pidä oikeuksistaan meteliä, mutta hoitavat tunnollisesti velvollisuutensa ja vielä ylikin. He laittavat aina omat toiveensa syrjään, jos toisilla on jotain muuta.
Kiltti tyttö on se, jolta kysytään, voiko hän tehdä jonkun muun rästityöt. Se vähän niin kuin kuuluu kilttien tyttöjen elämään. Olla aina toisten saatavilla. Koska kiltti tyttö ei osaa kieltäytyä, jos häneltä pyydetään apua. Ja toisetkin tietävät sen.
Kiltit tytöt tekevät paljon asioita kiireessä ja stressin alla, koska toisten asioiden eteen uhrattu aika on aina pois omilta tekemisiltä.

Jossain kohtaa elämää liika kiltteys alkaa ahdistaa. Kun kiltistä tytöstä tuntuu, että hänen oikeuksiaan poljetaan liikaa. Kun hänestä tuntuu, ettei kukaan kunnioita hänen aikaansa eikä koskaan laita häntä tärkeysjärjestyksessä ykköseksi, alkaa paine nousta kattilassa.
Kiltti tyttö ei kuitenkaan halua tehdä itsestään numeroa saati olla vaivaksi kenellekään. Hän ei vaan osaa olla terveen itsekäs ja laittaa omia asioitaan muiden edelle. Hän toivoo, että toiset tekisivät sen hänen puolestaan. Huomaisivat hänen väsymyksensä ja työtaakkansa – ettei hänen tarvitsisi itse kieltäytyä ja saada siitä syyllisyyden tunnetta.

Kiltin tytön ei ole helppoa vihastua. Hän pelkää, että jos hän sanoo asioista, jotka ovat pielessä, hän saattaa suututtaa jonkun. Ja kiltti tyttö kaihtaa riitoja ja ristiriitatilanteita.
Niinpä näillä tytöillä alkaa ajan myötä ilmetä jos jonkinlaista psyykkistä ja fyysistä vaivaa. Tulee paniikkikohtauksia, pakkoajatuksia tai pakko-oireita, masennusta, alakuloisuutta, päänsärkyä, vatsakipua, niskavaivoja, voimattomuutta, väsymystä jne. Mitä enemmän pinnan alla kuohuu, sitä suuremmaksi kehon kuorma käy.

Itse nielen edelleen aika paljon kaikkea käytöstä ja muiden puheita. Olen omaksunut liiaksi työssä vaadittavan ”asiakas on aina oikeassa”-fraasin myös muuhun elämääni. Harvoin sanon suoraan, jos olen jostakin asiasta täysin eri mieltä. Sanon kyllä, mutta kiertotien kautta.

Jos joku tulee joskus ilkeilemään päin naamaa, en keksi koskaan sillä hetkellä hyviä vastauksia, mutta voi veljet niitä riittäisi myöhemmin. Ja roppakaupalla.
Toisaalta, ehkä hyvä niin, ettei pääse niitä kaikkia suoltamaan. Nukkuu yönsä paremmin. Mulla on nimittäin ollut pienestä saakka sellainen omatunto, että jos tiedän olleeni väärässä ja olen jotenkin saanut toiselle huonon mielen, en saa rauhaa, ennen kuin olen hoitanut asian kuntoon.

Omaan kiltteyteeni tuo vielä lisäharmia ujouteni sekä herkkyyteni sosiaalisissa tilanteissa.
Olen ollut aina tosi ujo ja joudun käyttämään välillä ylikapasiteettia julkisissa tilaisuuksissa uskaltaakseni jutella täysin vieraitten ihmisten kanssa. Sellaisten tapahtumien jälkeen olen aivan uupunut ja tarvitsen tilaa ja hiljaisuutta. Väsyn, kun pitää seurustella paljon ja keskittyä miettimään kaikkea, mitä uusien ihmisten kanssa voisi puhua. Ja mitä mieltä he ovat minun jutuistani.
Tiedän, että nämä ominaisuudet ovat ristiriidassa ammattini kanssa, sillä asiakaspalvelussa jos missä, tavataan paljon ennestään tuntemattomia ihmisiä ja jutellaan lakkaamatta. Työssä heittäytyminen on kuitenkin helpompaa, sillä työminä on jotenkin eri asia kuin oikea minä. Töissä ”rooli” on ikäänkuin päälle liimattu naamio, jonka kanssa uskaltaa. Se heitetään nurkkaan, kun saavutaan kotiin.

Vihaan myös äärettömän paljon riitoja. Mun mielestä riitely on yksi turhimmista asioista maan päällä. Koitan viimeiseen saakka löytää tien välttää niitä. Jos joudun sanaharkkaan jonkun kanssa, olen nykyään mieluummin se, joka ottaa siipeensä, kuin se joka lataa täyslaidallisen. Nuorempana annoin suuttumisen hetkellä helpommin tulla asioita ulos, ammatti on muuttanut siinäkin asiassa paljon.

Kohti omaa sananvapautta

Ihailen ihmisiä, jotka ovat kotonaan missä tilanteessa vaan. Jotka löytävät aina oikeat sanat. Jotka eivät kulje jarru päällä, vaan todella elävät toteen sitä joka päivä, että elämä on ainutkertainen. Löydän jokaiseen edellä mainittuun ominaisuuteen ainakin yhden ystäväni.
Yksi selvittää tilanteen kuin tilanteen ja on kokeillut elämässä jo vaikka mitä. Toinen löytää aina kyseiseen hetkeen oikeat sanat, ja ne kuulostavat joka kerta sydämestä saakka tulevilta. Kolmas elää kuin viimeistä päivää nauttien kaikesta ja kyseenalaistaa monia yleisiä odotuksia.
Uskon, että he ovat siunaantuneet elämääni paitsi hyviksi ystäviksi, myös opettamaan minulle jotain. Jokaisella ihmissuhteella on jokin syvempi tarkoitus. Aina sitä tarkoitusta ei vaan heti huomaa.

Kiltin tytön elämä alkaa avautua, kun asettaa itselleen rajat ja muistaa pitää niistä kiinni. Jos et ehdi tai halua käyttää aikaasi aina muiden hyväksi, sano se suoraan. Jos joku loukkaantuu siitä, se on hänen ongelmansa, ei sinun. Sinä et ole vastuussa toisen ihmisen tunteesta sitä kohtaan, ettet aina taivukaan muiden mukaan.
Tämä on harjoittelun asia. Mitä useammin pidät pintasi, sitä helpommaksi se käy. Syyllisyyden tunne kieltäytymisestä laimenee aikanaan. Ja muutkin tottuvat kyllä uudenlaiseen sinuun.

Myös se alkaa helpottaa tilannetta, kun uskaltaa sanoa mielipiteensä asioista ääneen. Toisen suuttumisen pelossa ei kannata pysyä ainaisena jees-naisena. Siinä menettää jossain vaiheessa itsekunnioituksensa.
Ja oikeasti, kun kysyy itseltään miksi minä pelkään – en itse ainakaan löydä mitään järkevää vastausta. Jos joku suuttuu siitä, etten ole samaa mieltä hänen kanssaan, niin mitä sitten. Se on hänen häpeänsä.

On hyvä olla kiltti. On huono olla liian kiltti. Hyvällä tavalla kilttejä ihmisiä tarvitaan maailmaan, mutta kynnysmattoja saa löytyä ainoastaan kaupan hyllyiltä.

Facessa: @emppu76
Pinterestissä: Päiväunelmia ja unelmapäiviä-blogi

You may also like...

Vastaa