Olen joskus kuvitellut mielessäni Grimmin veljeksiä iltanuotion äärellä.
-Joo ja sitten se ukko kiipeäisi sitä lettiä pitkin sinne torniin! Mutta letin päässä olisikin noita ja ukko pelästyisi ja putoaisi alas. Heitätkö mulle yhden kyljyksen sieltä?
-Aivan! Loistoidea! Ja hei! Äijä putoaisi vielä… ööö… piikkipensaaseen, joka puhkoo sen silmät ja… ja… sokeuttaa sen. Annatko kastikkeen tähän suuntaan? Mutta hei, meillä jäi tarina eilisiltana kesken siitä pienestä Punahilkasta. Mitäs tapahtuu sen jälkeen, kun susi syö sen isoäidin?
-Hmmm… Nyt keksin! Voisiko se syödä myös Punahilkan? Vai olisiko siinä mitään järkeä? On muuten törkeän hyvää tämä paistettu peruna.
-Joo, joo. On siinä. JOS puunhakkaaja sitten löytää sen suden. Muuten juttu ei toimi. Puunhakkaaja näkee, että nukkuvan suden vatsassa on liikettä, vetäisee puukolla mahan auki…
-… ja sieltä kömpivät mummo ja tyttö! Aivan mahtavaa! Heitä läpy! Lisättäisiinkö siihen vielä se, että suden maha täytettäisiin kivillä ja ommeltaisiin takaisin kiinni ja kun se herää…
-… se menee juomaan vettä ja hukkuu jokeen! Hienoa! Se on siinä. Pistetäänkö kahvi tulille?
Entisaikaan on osattu hurjan tarinankerronnan taito. Vai mitä sanotte Hannusta ja Kertusta, jotka hylättiin metsään, koska vanhemmilla ei ollut enää varaa ylläpitää koko perhettä? Tai äitipuolesta, joka vaati Lumikin sydämen lippaassa ollakseen taas maan kaunein?
Grimmin veljekset keräsivät kasaan kansantarinoita, jotka oli alunperin tarkoitettu aikuisille. Nämä tarinat sisälsivät paljon seksiä ja väkivaltaa. Oletetaan, että veljekset poistivat niitä hieman, saadakseen tarinoille suuremman yleisön. Mm. alunperin Tähkäpäälle oli sadun aikana ilmestynyt kaksi lasta, kun prinssi kävi tornissa aika ajoin pikavisiitillä.
Mielenkiintoinen psykologinen puoli on myös se, kuinka monessa tarinassa äitipuoli on pahis. Tämä juontaa kuulemma siitä, että lasten on helpompaa ”hyväksyä” ajatus pahasta äitipuolesta, kuin pahasta äidistä. Lasta ahdistaisi enemmän jos Tuhkimon oikea äiti kiusaisi tätä hengiltä tai Lumikin oikea äiti käskisi tappaa tyttärensä. Kun lapsen päässä se oma vanhempi on aina hänelle se maailman paras. Oli vanhempi oikeasti millainen tahansa. Niinpä Grimmit vaihtoivat tarinoihinsa äitien tilalle äitipuolet.
Tänä päivänä nämä siistitytkin alkuperäiset Grimmit herättävät lähinnä kauhistuneita ajatuksia. Itselläni on yksi heidän iltasatukirjoistaan, jonka otin vanhemmiltani kotiin lapsille luettavaksi.
Tämän päivän lapset ovat tottuneet siihen, että kuolemaa ei juuri saduissa mainita. Frozenissakin se ohitettiin kauniisti laululla sekä näyttämällä vanhempien aaltoihin katoavaa laivaa. Voitte siis kuvitella, että meidänkin lapset kiinnittivät heti siihen huomiota, kun jokaisessa sadussa joku kuoli. Ja se sanottiin ihan suoraan.
Grimmien keräämät tarinat itsessään ovat loistavia ja onkin hienoa, että Disney ja muut tahot ovat muokanneet niistä aikojen saatossa salonkikelpoisia ja myös lapsille sopivia. Satumaailma olisi paljon köyhempi ilman Prinsessa Ruususta, Lumikkia, Bremenin soittoniekkoja ja Tuhkimoa.
Kamalista saduista puheenollen. Yleensä tarinoissa on jokin sanoma tai opetus. Seuraavasta kertomuksesta sitä on vaikea aikuisenkaan löytää. (Tämä ei taida olla kuitenkaan Grimmin kokoelmasta)
Muistan lapsuudestani erään iltasatuvihkon. Kauniine kansikuvineen. Toisessa tarinassa kerrottiin Saapasjalkakissasta. Toinen oli tämä (joka meni suurinpiirtein näin).
Kuusi lasta päätyi pilvien päällä sijaitsevaan jättiläisen linnaan. Jättiläinen halusi syödä lapset ja suunnitteli riistävänsä heidän henkensä yöllä – lasten nukkuessa. Lapset saivat tästä vainun ja tekivät suunnitelman pelastuakseen.
Jätillä oli kuusi lasta myös itsellään. Heidän sänkynsä päässä roikkuivat öisin heidän kruununsa. Vieraat lapset noukkivat nämä kruunut koristamaan yöksi oman sänkynsä päätyä ja kun jättiläinen tuli yöllä huoneeseen ja pimeässä koitti sängyn päätyjä tunnistaakseen omansa, hän päätyi tuhoamaan omat lapsensa.
Leppoisa iltasatu, eikö? Tämän jälkeen makasin varmaan koko yön peitto korviin saakka vedettynä ja silmät apposen avoinna.
Perjantaina 26.02.21. on ”Kerro satu”-päivä. Taidan itse lukea tämän postauksen innoittamana omilleni jotain Grimmiä.
Lukeminenonihanaaterkuin, Erja
FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76