Meni viikko. Meni toinen. Kun kolmannen viikon maanantai valkeni harmaana ja loskaisena, Vili potkaisi sängynjalkaa.
-On satanut siitä saakka, kun kouluni loppui, hän marmatti. -Yhtenäkään päivänä en ole päässyt ulos leikkimään!
Sitä paitsi kenen kanssa hän olisi leikkinyt? Kaikki kaverit olivat arkisin koulussa. Ja koulun jälkeen he tekivät läksyjä tai lukivat kokeisiin. Vili oli aina yksin. Myös kotona, sillä vanhemmat olivat töissä aamusta iltaan.
Vili pyöritteli muroja lautasellaan ja katsoi kaipaavana koulureppua. Pelaaminen ja telkkarin tuijotus eivät kiinnostaneet enää pätkän vertaa. Hän kävisi mieluusti koulua vaikka satavuotiaaksi, jos vain pääsisi takaisin rouva Harpin luokalle. Hänellä oli ikävä jopa läksyjä ja koulun ruokalaa. Useimmiten siellä oli ihan hyvää ruokaakin.
Miettimättä sen pidempään, Vili haki hankaussienen ja raaputti Utun esille.
Lue itsesi jouluun!
Tämä on pieni pätkä kirjoittamaani tarinaa ”Neljä toivomusta”. Joka päivä aukeaa uusi luukku ja samalla uusi pala satua. Jouluaattona tarina on valmis!
Satumaisia lukuhetkiä!
-Erja-