Seuraavana iltana Vili makasi jälleen sängyssään. Hän oli vetänyt peiton leukaansa saakka ja tuijotti kellon viisareita. Enää puoli minuuttia ja hän saisi uuden toiveen. Kun kello raksahti puolenyön kohdalle, Vili sanoi:
-Toivon, ettei minun tarvitsisi käydä koulua enää koskaan.
Sitten hän sulki silmänsä. Mitään ei kuitenkaan tulisi tapahtumaan ennen aamua.
Maanantaiaamu koitti. Herätyskello soi seitsemältä. Vili laahusti aamutoimilleen ja lähti kouluun. Hän mietti hieman katkerana puhelinjupakkaa ja pohti miten Utu järjestäisi seuraavan toiveen.
-Se on varmaan lennättänyt koulun avaruuteen yön aikana, hän hihitti. -Pihassa on jäljellä vain märkä läiskä ja pari keinua.
Tuo hauska ajatus sai Vilin juoksemaan loppumatkan. Hänen suureksi pettymyksekseen koulu seisoi jämäkästi paikallaan. Mutta jotain outoa pihalla oli silti. Lippu oli vedetty salkoon ja etuovella seisoi jonkinlainen paraatijoukko.
-Koululle tulee varmaan joku tärkeä vieras, Vili arveli. -Ehkä presidentti. Tai… Voisikohan olla joku superkuuluisa laulaja?
Lue itsesi jouluun!
Tämä on pieni pätkä kirjoittamaani tarinaa ”Neljä toivomusta”. Joka päivä aukeaa uusi luukku ja samalla uusi pala satua. Jouluaattona tarina on valmis!
Satumaisia lukuhetkiä!
-Erja-