Kiukusta pihisten Vili nappasi hankaussienen käteensä ja pyyhkäisi sen kannussa olevan tahran yli.
-Auts! Korvani! kuului kannun uumenista.
Hetkeä myöhemmin Utu kiemurteli ulos asunnostaan.
-Kas. HÄIRIKKÖ, se totesi haukotellen. -Jos tulit kiittämään toiveesi toteuttamisesta, saanen pyytää sinua saapumaan myöhemmin uudelleen. Työaikani alkaa vasta kahden tunnin kuluttua.
-Kiittäminen ei tullut ensimmäisenä mieleen, Vili kivahti. -Kertoisitko minulle mikä tämä on?
Hän nosti laatikosta suuren puisen möhkäleen, jonka kyljessä oli käännettävä ympyrä täynnä numeroita.
-Puhelin, Utu vastasi. -Toivoit uusinta ja sen myös sait.
-Tämä puhelin oli uusi joskus dinosaurusten aikaan! Vili huudahti. -Tai ehkä Kiviset ja Soraset soittelivat sillä toisilleen.
Utu taikoi esille mustavalkoisen mainoksen ja näytti sitä Vilille.
-Ole hyvä ja katso itse. Uusinta uutta. Höpöttelijä 12.
Vili tarkasteli pientä paperia ja alkoi hihittää.
-Tämä mainos on sadan vuoden takaa. Höpöttelijä oli silloin ehkä viimeisin juttu, mutta nyt puhutaan kännyköihin.
-Jaa kännyköihin, Utu toisti mietteliäänä. -Täytyykin päivittää vuosi ajan tasalle. Nukahdin 1900-luvun alussa ja maailma on saattanut siitä hieman muuttua.
-No, anna sitten se uusi luuri, Vili pyysi ja ojensi kätensä.
-En haluaisi puuttua tähän, mutta oletko varma? Utu kysyi. -Sen jälkeen sinulla on enää kaksi toivetta jäljellä.
-Miten niin? Vili vinkaisi. -Sinä itse tyrit tuomalla minulle antiikkia. Saat korvata sen…
-Korvata! Utu alkoi kikattaa. -Henget eivät korvaa koskaan mitään. Minä toimitin puhelimen. Minkä voin sille, jos se ei kelpaa sinulle.
-Mutta se ei ole uusin! Vili kimitti.
-Oli se joskus, Utu puuskahti. -Ota tai jätä. Minä menen takaisin nokosille.
Lue itsesi jouluun!
Tämä on pieni pätkä kirjoittamaani tarinaa ”Neljä toivomusta”. Joka päivä aukeaa uusi luukku ja samalla uusi pala satua. Jouluaattona tarina on valmis!
Oikein hyvää Itsenäisyyspäivää!
-Erja-