-Kumartakaa edessäni! Minä olen kannun henki! olento julisti mahtavalla äänellä ja teki maagisia liikkeitä käsillään. -Tulin aiheuttamaan kaaosta ja turmelemaan mielenne, se höpötti, kunnes ratkesi hulvattomaan nauruun.
Vili katseli suu auki, kun hahmo kieri lattialla ja koetti puhua hihityksensä lomasta.
-Olisit… nähnyt… itsesi! se ulvoi naurusta ja takoi nyrkkejään mattoon. -Tuo kaikki soopa taisi mennä sinuun ihan täydestä!
Vili rykäisi. Hän oli hämmentynyt.
-Oletko sinä oikeasti henki? hän sai lopulta kysyttyä. -Niin kuin Aladdin ja taikalamppu-sadussa?
Hahmo lopetti oitis nauramisen ja pyöräytti kyllästyneenä silmiään.
-Voi voi. Se tarina on tehnyt paljon hallaa meille henkiolennoille, hahmo jupisi. -Kuulehan. Jokainen esineen sisällä asuva hiippari ei ole henki. Eivätkä kaikki meistä osaa edes toteuttaa toiveita. Mutta arvaa uskovatko ihmiset sitä tuon sadun takia?
Vilin silmät alkoivat säihkyä.
-Toteutatko sinä toiveita? hän kysyi jännittyneenä.
-Saatan toteuttaakin, hahmo vastasi. -Vaikka mieluummin kyllä veistelisin hammastikkuja tai pitäisin maatilaa aavikolla.
Hahmo taikoi esiin pienen liitutaulun ja piirsi siihen kaksi tikku-ukkoa.
-Tässä olen minä, se esitteli ensimmäisen piirroksen. -Olen UTU. Unelmiin ja Toiveisiin erikoistunut Uranuurtaja.
Sitten se osoitti toista tikku-ukkoa.
-Tässä taas olet sinä. HÄIRIKKÖ. Häiritsevin Äänin Iltaa RIKKova Örvelö. Vingutit rätilläsi niin kovaa taloni seinää, että korviini sattui ja heräsin satavuotisilta torkuiltani. Vaikka ansaitsisit siitä hyvästä rangaistuksen, meidän outo lakimme määrää palkitsemaan sinut. Saat esittää neljä toivetta…
-Neljä! Vili henkäisi ihastuneena.
-Neljäpä neljä! Jossain minä sentään voitan sen Aladdinin lampussa majailevan humpuukimaakarin, Utu kehaisi hihittäen. -Höristäpä nyt korviasi ja kuuntele tarkkaan. Tässä tulevat säännöt.
Lue itsesi jouluun!
Tämä on pieni pätkä kirjoittamaani tarinaa ”Neljä toivomusta”. Joka päivä aukeaa uusi luukku ja samalla uusi pala satua. Jouluaattona tarina on valmis!
Satumaisia lukuhetkiä!
-Erja-