Seuraavana päivänä Vili ojensi kannun mummille joululahjaksi.
-Voi kuinka kaunis! mummi ihasteli. -Tämä pääsee kunniapaikalle olohuoneen hyllyyn.
Vili katsoi tyytyväisenä, kun kannu nostettiin kaapin päälle. Kukaan ei tiennyt sen salaisuutta. Mummilassa Utu saisi nukkua seuraavat vuodet kaikessa rauhassa. Kenenkään häiritsemättä.
Illalla Vili lähti takaisin kotiin. Mummi järjesteli olohuonettaan ja pysähtyi hetkeksi katselemaan kaapin päällä olevaa kannua. Kuinka upeasti se kiilsikään valon kajossa! Mummi otti esineen alas ja pyöritteli sitä käsissään. Kannun pinta tuntui lumoavan silkkiseltä.
Äkkiä mummi tarkensi katsettaan.
-Kas. Tuossa kannun nokassahan on pieni tahra, hän supatti ja kurkotti rätin käteensä. -Mutta se lähtee varmasti hankaamalla pois.
Tämä oli Neljän toivomuksen viimeinen osa. Lämmin, sydämellinen kiitos, että kuljit Vilin ja Utun tarinan kanssa kohti aattoa! ❤️
Ihanaa (ja toivottavasti lumisempaa) joulua sinulle! Nähdään taas!
❤️, Erja