Koulun jälkeen Vili meni Petelle kylään. Matkalla he poikkesivat kauppaan. Joukko Vilin faneja seurasi heitä ja tunki itsensä mahdollisimman lähelle idoliaan.
Lopulta Vili suuttui. Hän yritti valita irtokarkkeja, mutta joku nyki koko ajan hänen hihaansa päästäkseen yhteiskuvaan.
-Menkää muualle! hän karjaisi. -Antakaa meidän olla rauhassa! Se, joka ottaa seuraavan kuvan saa… joutuu… menee…
Vili takelteli hämmentyneenä. Karkkeja putosi kauhasta lattialle ja se hermostutti häntä entisestään.
-Ihan sama, hän nyyhkäisi, jätti ostoksensa siihen ja juoksi kaupasta ulos.
Tunnin kuluttua Pete näytti Vilille kännykästään tuoreen uutisen. Siinä Vilin kasvokuvan vieressä luki suurin kirjaimin:
ONKO MENESTYS NOUSSUT PÄÄHÄN?
LAPSITÄHTI RIEHUI KAUPASSA JA RAIVOSI IHAILIJOILLEEN!
-Mitä?! Vili kiljaisi. -Minä en raivonnut! Enkä riehunutkaan! Koko juttu on ihan vääristelty!
Viliä itketti. Hän kurkisti kerrostaloasunnon ikkunasta ja näki parven valokuvaajia odottamassa etuovella.
-En voi lähteä tuota kautta, hän sanoi tuskaisena Petelle. -Nuo jahtaavat minua kotiin saakka. Piinaavat kysymyksillään ja kuvaavat jokaisen askeleen.
-Etkö voi pyytää vanhempiasi hakemaan sinua? Pete ihmetteli.
-En, Vili pyöritti päätään. Hän ei halunnut sotkea äitiä ja isää Utun juttuun. -Onko täällä takaovea, josta voin livahtaa huomaamatta?
Pete nyökkäsi. Hetkeä myöhemmin hän saatteli vaiteliaan Vilin alakertaan pyörävaraston ovelle.
-Tsemppiä, Pete kuiskasi ja avasi oven.
Vili nyökkäsi kiitollisena, veti hupun päähänsä, painoi katseensa alas ja lähti nopein askelin kotia kohti.
Lue itsesi jouluun! Enää kolme yötä aattoon!
Tämä on pieni pätkä kirjoittamaani tarinaa ”Neljä toivomusta”. Joka päivä aukeaa uusi luukku ja samalla uusi pala satua. Jouluaattona tarina on valmis!
Leppoisia lukuhetkiä!
-Erja-