Päästyään kotiin, Vili haki keittiöstä rätin, istui huoneensa lattialle ja alkoi kiillottaa kannua huolellisesti. Nokassa oleva tahra oli yllättävän sitkeä. Vili hankasi ja hinkkasi läiskää monta minuuttia, eikä se sittenkään kadonnut. Se ei edes haalistunut.
Viliä alkoi ärsyttää.
Hän kävi siivouskomerolla ja löysi sieltä karhean hankaussienen. Sieni ehti raapaista vain kerran kannun pintaa, kun ilmoille kiiri tuskainen huuto:
-Auauau!
Vili hätkähti säikähdyksestä.
-Mikä se oli? hän kysyi vilkaisten pelokkaana ympärilleen.
Kun mitään ei kuulunut, Vili pyyhkäisi sienen toistamiseen tahran yli. Se sai aikaan uuden kiljaisun.
-Aiaiai!
Vili katsoi kädessään olevaa kannua silmät suurina.
-Onko siellä joku? hän kuiskasi.
Vilin hämmästykseksi kannun nokasta alkoi kuulua pihinää ja sen kansi alkoi täristä. Hän työnsi kannun kauemmas lattialle ja perääntyi itse sängylle istumaan. Vili henkäisi epäuskoisena, kun kansi pamahti pois paikaltaan ja pieni läpikuultava hahmo hyppäsi kevyesti ulos.
Lue itsesi jouluun!
Tämä on pieni pätkä kirjoittamaani tarinaa ”Neljä toivomusta”. Joka päivä aukeaa uusi luukku ja samalla uusi pala satua. Jouluaattona tarina on valmis!
Satumaista joulukuuta!
-Erja-