Puoli tuntia myöhemmin Vili astui ovesta pihalle. Hän kohensi ryhtiään, pörrötti hiuksiaan ja veti itsevarman hymyn kasvoilleen. Hitaasti hän lähti kävelemään kohti porttia, poseeraten samalla kuvaajille eri kulmista.
-Niin siistiä, hän kuiskasi itselleen. -Tällaista on siis olla ihan oikea julkkis!
Kun Vili pääsi portille, hän sai mikrofonin eteensä.
-Huomenta Vili! Nukuitko hyvin? lipevästi hymyilevä toimittaja tiedusteli.
Vili nosti peukun ylös ja kirjoitti toisella kädellä nimmarin punastelevan pojan lippiksen reunaan.
-Mitä sinulla on tänään suunnitelmissa? toimittaja uteli.
-Koulua ja… no, tiedäthän sinä, Vili kiemurteli. -Yleistä hengailua. Saatan käydä illalla katsomassa mummia ja pappaa.
Vili kääntyi yhteiskuvaan neljän tytön kanssa. Toimittaja suli hymyyn.
-Voi hellanduudeli tuota ihanaa Viliä, hän sirkutti kameralle. -Katsoo illalla Muumipappaa. Kuinka söpöä!
Vilin teki mieli kirkua. Tuo nainenhan nolasi hänet kaikkien edessä!
-Sanoin kyllä mummia ja…, Vili yritti korjata, mutta toimittaja haastatteli jo fanijoukkoa.
Vili halusi karkuun ennen kuin häneltä kysyttäisiin lisää noloja kysymyksiä. Hän nappasi alleen postilaatikkoon nojaavan lumipotkulaudan ja lähti viilettämään sillä eteenpäin. Fanilauma ryntäsi hänen peräänsä. Vili katsoi taakseen ja lisäsi vauhtia. Jyrkässä ylämäessä hän sai viimein karistettua ihailijat kannoiltaan.
-Sinnehän jäitte, hän virnisti, kun lapsikatras lopetti juoksemisen ja jäi pettyneenä tuijottamaan hänen peräänsä.
Lue itsesi jouluun!
Tämä on pieni pätkä kirjoittamaani tarinaa ”Neljä toivomusta”. Joka päivä aukeaa uusi luukku ja samalla uusi pala satua. Jouluaattona tarina on valmis!
Leppoisia lukuhetkiä!
-Erja-