18.12. 🎁 Neljäs toive

Oli yö. Kello löi kaksitoista. Vili katseli toiveikkaana huoneensa katossa hehkuvia tähtitarroja.

-Toivon olevani kuuluisa, hän kuiskasi.

Tämä toive oli viimeinen. Jos se onnistuisi, Vili saisi elää loppuikänsä makeaa elämää. Autonkuljettajia, ihailijoita, ilmaisia matkoja, lahjoja…

-Siitä tulee eeppistä, Vili huokaisi vielä ennen nukahtamistaan.

Aamulla Vili heräsi kirkkaaseen välähdykseen.

-Loistavaa, hän mutisi ryömiessään esiin peiton alta. -Ukonilma.

Kylkeään rapsuttaen Vili siirtyi olohuoneeseen. Unisin silmin hän kummasteli verhonraosta näkyvää tauotonta välkkymistä.   

-Omituisen hiljainen ukkonen, hän sanoi ääneen. -Kun salamoi noin paljon, yleensä jyrinäkin on valtava.

Vili käveli ikkunan luo ja avasi verhot epäröiden. Voimakkaiden välähdysten sarja sokaisi hänet hetkeksi. Vili laittoi kädet silmilleen. Mitä kummallista ulkona tapahtui? Ehkä kyse ei ollutkaan ukkosesta! Kenties avaruusolennot olivat saapuneet valloittamaan maan!

-Iiik! Vili on niin söpö! hän kuuli jonkun kiljuvan.

Vili harotti sormiaan ja kurkisti niiden lomasta pihalle.

Kymmenen valokuvaajaa seisoi heidän portillaan kamerat suunnattuina ikkunaan. Välähdykset lähtivät tauotta räpsyvistä salamavaloista. Kuvaajien vierellä odotti televisioryhmä. Aidan takana kiljui monipäinen fanilauma. Heillä oli mukanaan Vilistä suuria valokuvia, joihin he selvästi odottivat nimikirjoituksia.

Vili seisoi paikalleen jähmettyneenä hetken aikaa. Sitten hän huomasi pukeutuneensa ikivanhaan pyjamaan ja veti salamannopeasti verhot kiinni. Jos kaverit näkisivät hänestä kuvan Pipsa Possu-paidassa, jonka hihat olivat lyhentyneet kyynärpäihin, ei ilkkumisesta tulisi koskaan loppua.  

Lue itsesi jouluun!

Tämä on pieni pätkä kirjoittamaani tarinaa ”Neljä toivomusta”. Joka päivä aukeaa uusi luukku ja samalla uusi pala satua. Jouluaattona tarina on valmis!

Leppoisia lukuhetkiä!

-Erja-