Utu katsoi Viliä kiinnostuneena.
-Sinä olet kyllä aikamoinen tuuliviiri, se sanoi. -Haluat yhtä ja haluat toista, mutta et koskaan ole tyytyväinen mihinkään. Mahdatko itsekään tietää mitä tahdot?
Vili kimmastui.
-On sinun syysi, etten ole tyytyväinen! hän huusi Utulle. -Sinun piti vain järjestää minulle hyvää, makeaa ja herkkua, mutta saitkin aikaan rehtorin puhuttelun ja kotiarestin! Milloin sinä osaat tehdä jotain oikein?
Utu nosti kätensä ylös.
-Rauhoitu, se sanoi. -Puhelin ehkä oli vanhan mainokseni syytä, mutta tämä ei. Mietihän tarkemmin. Onko todella minun vikani, ettei kukaan uskonut herkkuruokasi olevan taikaa?
Vili oli edelleen vihainen, mutta ymmärsi hengen olevan oikeassa.
-Olkoon, hän kivahti. -Mutta ruokatoiveeni oli tyhmä. Olen ollut koko päivän rättiväsynyt ja jatkuva sokerin syönti kivistää vatsaani. Jos pystyisit jälleen perumaan tämän taian, olisin iloinen.
-Tjaa, Utu mutisi. -Saatan pystyä, mutta se vaatii…
-Kakkua, Vili sanoi huokaisten. -Käykö viipale kinuskikakkua ja viisi pikkupullaa?
-Olin kyllä aikeissa pyytää hieman pumpulia, mutta kakkukin käy, Utu hymyili ja pyyhkäisi sormeensa kermaa kakun päältä.
-Pumpulia? Vili toisti.
-Niin. Tuolla kannussa on aika kova pohja, Utu vastasi. -Ottaa välillä selän päälle nukkua siellä.
-Selvä. Pumpulia tulossa, Vili sanoi ja käveli ovelle.
-Taika peruttu, Utu mumisi hänen peräänsä suu täynnä kakkua. -Mitä luulet? Löytyisiköhän tätä herkkua vielä hieman lisää?
Lue itsesi jouluun!
Tämä on pieni pätkä kirjoittamaani tarinaa ”Neljä toivomusta”. Joka päivä aukeaa uusi luukku ja samalla uusi pala satua. Jouluaattona tarina on valmis!
Leppoisia lukuhetkiä!
-Erja-