-Taasko sinä? henki kiukkusi nähdessään Vilin. -Eikö täällä saa koskaan enää nukkua?
-Minä haluan, että peruutat koulutaian, Vili pyysi.
Utu katsoi häneen silmät suurina.
-Että mitä?! se karjaisi. -Muistaakseni sanoin, ettei toiveita voi peruuttaa.
-Teen mitä vain, Vili aneli. -Täytyyhän jokin keino olla.
-No jaa, Utu sanoi pehmeämmin ja hieroi otsaansa. -Kuulin kyllä kerran eräästä hengestä, joka onnistui perumaan toiveen. Mutta…
-Niin, mitä? Vili tarttui pieneenkin mahdollisuuteen. -Kerro heti!
-Se vaati kaksikerroksisen suklaakakun, Utu muisteli.
-Käyn heti ostamassa sellaisen, Vili vastasi ja kääntyi lähteäkseen huoneesta.
Utu rykäisi äänekkäästi.
-En lopettanut vielä, se ilmoitti. -Kakun lisäksi tuo toinen henki nautiskeli rasiallisen konvehteja sekä pannullisen kuumaa kahvia.
-Selvä, Vili sanoi.
-Kerman kanssa, Utu lisäsi nopeasti. -Ja kymmenen sokeripalan.
-Oliko vielä jotain muuta? Vili kysyi kärsimättömästi.
-Jaa, kai tuo riittää, Utu mietti. -Tai jos sittenkin tuot kaksi rasiallista niitä konvehteja. Taika oli aika suuri ja saattaa olla…
-Minä tuon, Vili henkäisi.
Sen sanottuaan hän lähti kauppaan.
Lue itsesi jouluun!
Tämä on pieni pätkä kirjoittamaani tarinaa ”Neljä toivomusta”. Joka päivä aukeaa uusi luukku ja samalla uusi pala satua. Jouluaattona tarina on valmis!
Satumaisia lukuhetkiä!
-Erja-