1.12. 🎁 Kannu

Yhdeksänvuotias Vili laahusti kirpputorin käytävää eteenpäin ja puristi kädessään kymmenen euron seteliä. Hänellä oli sikatylsää. Ensin äiti oli pysähtynyt jokaisen pöydän luona ja nyt hän jumitti puhumassa naapurin kanssa! Kun Vili oli yrittänyt narista asiasta, äiti oli lähettänyt hänet etsimään joululahjaa mummille.  

Vili silmäili välinpitämättömänä pöytiä, jotka pursuilivat astioita. Osa esineistä oli todella pölyisiä. Vili kurkotti kohti punaista maljakkoa ja piirsi pölykerrokseen omat nimikirjaimensa. Sitten hän siirtyi taas eteenpäin.

Saavuttuaan liikkeen takaosaan, hän huomasi myyntipöydän, joka oli sivussa kaikista muista. Se sijaitsi hämärässä nurkassa vaaterekin varjossa ja sen keskellä nökötti vain yksi posliininen kahvikannu.

Uteliaana Vili lähestyi kannua. Sen vaaleansininen pinta oli lumoavan sileä ja välkehti kauniisti. Kannun nokassa oli pieni tahra, mutta se lähtisi varmaankin hankaamalla. Vili käänsi hintalapun esiin. Vain viisi euroa. Päätös oli helppo.

-Tämä on täydellinen mummille, Vili kuiskasi ja nappasi kannun mukaansa. -Ja rahaa jää vielä ylikin. Voin käyttää sen omiin ostoksiini.

Lue itsesi jouluun!

Tämä on pieni pätkä kirjoittamaani tarinaa ”Neljä toivomusta”. Joka päivä aukeaa uusi luukku ja samalla uusi pala satua. Jouluaattona tarina on valmis!

Satumaisia lukuhetkiä!

-Erja-